Puolustuksemme lujittamiselle on vahvat perusteet
Sodan tragedia koettelee Ukrainaa. Kauheuksilla ei tunnu olevan rajoja. Valheitten toistelut säestävät Venäjän hirmutekoja. Pimeät ihmismielen vaikuttimet suoltavat tuhojaan.
Jo Mika Waltarin Sinuhe egyptiläisessä ihmisen raadollisuutta kuvataan todentuntuisesti matkustaen aikaan 1390–1335 eKr. Voimakkaampi ja julmempi alistaa heikomman. Valta ja menestys sokaisevat ihmismielen.
Aika tuore Rutger Bregmanin kirja (2021) Hyvän historia todistelee ihmisen hyvyydestä, tutkimuksinkin. Pahuutta on paljon, mutta hyvyyttä on enemmän, väittää Bregman.
Tuskin suuri Venäjä on koskaan oikeasti kunnioittanut Suomea. Esimerkeistä ei ole pulaa: sodat, iso- ja pikkuviha, sortokaudet ja hallintoomme jatkuva vaikuttaminen. Voisiko Ukrainan kohtalo tulla vielä osaksemme?
Luottamuksen hiipuessa, arvaamattomuuden lisääntyessä ja arvostavan rinnakkainelon epäaitouden valjetessa on perusteltua, että Suomi lujittaa määrätietoisesti puolustustaan. Naisten yleinen asevelvollisuus voisi olla osaratkaisu. Sotilaallinen liittoutuminen takaa selkeimmän turvan. Kysymys on jopa olemassaolostamme.
Perinteitä Kremlistä johdettuihin ja sen naapurikansoihin kohdistuneisiin julmuuksiin on yllin kyllin.
Neuvostojoukot tukahduttivat 1956 Unkarin kansannousun väkivaltaisesti. Uudistaja, pääministeri Imre Nagy hirtettiin 1958. Tshekkoslovakian johtaja Alexander Dubček käynnisti 1968 poliittisia uudistuksia. Varsovan liitto miehitti maan, uudistukset peruttiin ja Dubček vangittiin.
Vladimir Putinin sotia ovat olleet toinen Tshetshenian ja Georgian sodat, Itä-Ukrainan kriisi ja Krimin liittäminen Venäjään 2014. Syyrian Aleppon mielenosoitus 2012 laajeni maanlaajuiseksi – tunnuksena ”Venäjä tappaa lapsemme”.
Malesialaiskone syöksyi 2014 maahan Itä-Ukrainassa. Kansainvälisen tutkimusryhmän mukaan koneen pudotti Venäjän Buk-ohjus. Venäjä syytti teosta Ukrainaa.
Esimerkkejä traagisista kohtaloista lienee lukemattomia. Aleksei Navalnyi viruu rangaistussiirtolassa. Häntä murretaan valvottamalla ja yhdeksän vuoden lisätuomiolla. Boris Nemtsov ammuttiin Moskovajoen sillalla 2015. Nemtsov aikoi julkaista Putin ja sota -raportin Venäjän osuudesta Donbasin sotaan.
Britannian tiedustelupalvelun entinen venäläinen sotilastiedustelu-upseeri Sergei Skripal ja hänen tyttärensä Julija Skripal myrkytettiin novitsok-hermomyrkyllä 2018. Entinen Venäjän tiedustelupalvelun FSB:n agentti Aleksandr Litvinenko myrkytettiin poloniumilla 2006. Tshetshenian sotien ihmisoikeusrikkomuksista kertonut toimittaja Anna Politkovskaja ammuttiin 2006. Mihail Hodorkovski virui 10 vuotta vankilassa. Nyt hän kritisoi Putinia ulkomailta. Suursijoittaja Bill Browder ajautui välirikkoon Putinin kanssa 2000-luvulla. Browderin verojuristi Sergei Magnitski tapettiin 2009.
Turvatakuiden pyytäminen Natolta oli harhautus. Samaan aikaan Putin puhui vain sotaharjoituksista ja ryhmitti joukkojaan Ukrainan rajalle sotaa varten.
Venäjä ei hyökkää Ukrainaan, oli megaluokan vale. Erikoisjoukkojen rauhanturvatehtävä ja natsipuheet yllättivät – naiiviudellaan. Venäjä ei pommita siviilikohteita – emävale sekin. Nyt Venäjän joukkojen jäljiltä löytyy kaameaa tuhoa ja surmattujen siviilien kuvottavat näyt.
Ukrainan sodan vastaiset mielenosoitukset tukahdutetaan Venäjällä ja kansalaisjärjestöjä lakkautetaan. Vapaata mediaa ei ole. Putinin hallinnon tiedottamisen tila ahdas: se on valehtelua, pelottelua sekä Ukrainan ja lännen syyttelyä.
Veljeskansan tappaminen ja omien sotilaiden tapattaminen kylmäävät. ”Armahtaako” edes sodan loppuminen Putinia? Kurjistuvatko olot Venäjällä? Lisääntyvätkö vainot? Paisuvatko vankileirit?
Sota Ukrainassa on myös valtaisa ympäristötuho, se vauhdittaa ilmaston lämpenemistä ja kiihdyttää asevarustelua. Humanitääristen seurausten synkät varjot ulottuvat kauas.
On outoa ja pelottavaakin, että Putinin kansansuosio oli hyvin korkealla Krimin valtauksen jälkeen ja on nyt taas korkealla! On siis sopiva aika lujittaa turvallisuuttamme.
Uskottavaa vaihtoehtoa Natolle ei ole, sillä vettä virrannee Dneprissä paljon ennen kuin valta vaihtuu ja poliittinen kulttuuri muuttuu Kremlissä.
Esko Korkeakoski
dosentti