Omatunto hukassa politiikassa
Useimmiten tuntuu, ettei poliitikoilla ole lainkaan omaatuntoa, olipa kyseessä kuntapolitiikka tai valtakunnan politiikka. Mennään vaan narunjatkona asioista päätettäessä, äänestettäessä ja jos sitten jollain kuitenkin on se omatunto, ajatus, että toimii mahdollisesti vastoin lupauksiaan äänestäjille, niin sellaiset henkilöt poistetaan rivistä.
Helpottaahan se niin kutsutun pääpäättäjän toimintaa puolueessa, saa sulan hattuunsa, unohtaen kuitenkin ne sadat tai tuhannet äänestäjät, jotka olivatkin eri mieltä.
Jos halutaan, että kaikki ovat samaa mieltä asioista, niin eikö tarvittaisi vain yksi puolue? Silloin ei tule näkemyseroja.
Erinomaisen hyvä on, että löytyy rohkeita, mielipiteensä kuntalaisia koskevista asioista kertovia henkilöitä, jotka osaavat myös jarruttaa kohtuuttomuuksien edessä. Rahaa on helppo tuhlata, kun omaa lompakkoa ei tarvitse avata, otetaan rahat ikään kuin pussin pohjaa ei olisi. Hyvä kun edes joillain on se järkikulta mukana eikä olla "saappaita", jotka potkivat samaan suuntaan.
Turussa nyt kaikki puolueet ovat allekirjoittaneet saman pormestarisopimuksen – miksi, kysyy äänestäjä? Eipä tunnu olevan kovinkaan kuntalaisten etuja ajava.
Eli kysymys uudelleen: Miksi on eri puolueita, kun kaikki ovat samaa mieltä?
Äänestäjien, veronmaksajien pitää saada valita, mihin yhteisiä varoja (=velkoja) käytetään ja kuka valitaan niistä vastaamaan. Valituilla on oltava oikeus olla myös eri mieltä ja näin pitää lupauksensa.
Marja Laakso
