Kannustetaanko meitä eläkeläisiä aidosti työhön?
Paljon puhutaan eläkeläisten kannustamisesta töihin – moni ala suorastaan vaatii sitä osaajapulan vuoksi. Meitä ei ole tarvinnut kannustaa. Me ja 150 kollegaamme ympäri Suomen, keski-iältään 67-vuotiaita eläkeläisiä, olemme valinneet tavan pysyä virkeinä, huolehtia itsestämme, ammentaa energiaa ja pitää osaltamme omat ja yhteiskunnan rattaat pyörimässä tekemällä tärkeää, vanhusyksinäisyyttä vähentävää työtä vanhusseurapalvelussa.
Nautimme merkityksellisyydestä, siitä mitä pystymme tarjoamaan omalle vanhusasiakkaallemme ja hänen omaiselleen. Nautimme myös upeasta työyhteisöstä, missä opimme uutta niin teknisten laitteiden käytöstä kuin muistisairaitten kohtaamisesta ja kaikkea siltä väliltä.
Tämän ikäisten, sydämellisten eläkeläisten yhteisö on täynnä lämpöä ja toinen toisten kannustamista, etelästä pohjoiseen.
Kaiken muun hyvän lisänä nautimme eläkkeen päälle tulevasta ansiosta. Meillä monella on pieni eläke ja tällä lisätulolla mahdollistamme itsellemme hemmottelua, lapsenlapsille joululahjoja, tai vaikkapa sen vuosittaisen matkan Lappiin. Laitamme myös rahan kiertämään.
Maksamme verot eläkkeestä. Nyt kysymmekin, puhutaanko kannustamisesta, kun maksamme pienestä lisätulosta jopa suurempaa veroa kuin palkkatulosta maksoimme ennen eläkkeelle jäämistä? Onko tässä mietitty loppuun asti kannustamista työhön ja yhteiskunnallisen hyvän tekemiseen?
Saisimmeko lisää eläkeläisiä töihin ja valtiolle tuloja, mikäli verotuksemme olisi kohtuullisempaa niin, että työnteosta tulisi kannattavaa ja houkuttelevaa myös taloudellisesti?
Olisiko tässä keino kannustaa eläkeläiset töihin, esimerkiksi siihen paljon puhuttuun hoivatyöhön?
eläkeläisvanhusseuraystävät
Päivi Laasanen, Turku
Maija Niskala, Helsinki
Anneli Mykkänen, Vantaa
Marjut Lilja, Jyväskylä
Armi Ellilä, Vantaa
Satu Sarparanta, Helsinki
