Pyöräilijöillä on peiliin katsomista
Pyöräilijöillä turvatonta (TS Mielipiteet 15.12.)? Keskustassa turvatonta on jalankulkijoilla – pyöräilijöitten takia! Ajetaan missä vain, miten vain, hällä väliä. Puuttuuko kenties punainen matto?
On tietenkin vaikeaa, jos ei tunne liikennesääntöjä. Esimerkkinä Linnan- ja Aurakadun risteys: Ani harva, noin viisi prosenttia, noudattaa liikennevaloja, vaan lähdetään vasta valojen näyttäessä vihreää jalankulkijoille ja puikkelehditaan ihmisten välistä sinne tänne.
”Sopivasti kävelyvauhtiin hidastamalla olisi luontevin tapa ylittää tie suojatien kohdalla.” Höpö höpö, näkisi vaan! Onko 10 metriä liikaa pyöräilijälle kävellä? (No, tosin tiedän että on.)
Toinen esimerkki: Kaskenmäki, jossa on pyörätiet kummallakin puolella. Viimeksi ohi kulkiessa oli kaksi pyöräilijää pyörätiellä, toiset kaksi jalkakäytävällä (toinen niistä humalassa). Tässä kohtaa tavallisin näky on pyöräilijä, joka on alamäessä kääntymässä vasemmalle satamaan päin – ja ajaa jalkakäytävällä. Ja että turvaton turvallisesti taluttaisi ajokkinsa suojatietä pitkin ei tule mieleenkään.
Holtittomaan pyöräilyyn on osasyyllinen Turun poliisi, joka on ummistanut silmänsä pyörien ja skuuttien vaaralliselta kruisailulta.
Ajetaan missä vain, miten vain, hällä väliä.
Jos on halua tehdä jotain, paras paikka on Linnan- ja Aurakadun kulma, sieltä löytyy koko kirjo. Hoi kävelevä tai pyöräilevä poliisi!
On sääli niitä pyöräilijöitä, jotka noudattavat liikennesääntöjä, etenevät tilannenopeudella ja tarvittaessa pysähtyvät suojatien kohdalla. Oletan, että useimmat työmatkalaiset kuuluvat tähän kategoriaan.
Eikä terrori lopu tähän. Katariinanlaakson luontopolulla tullaan vauhdilla, toisinaan jopa letkassa. Pikkulasten ohi. Rauvolanlahden pitkospuillakin on hienoa edetä. Arvatkaa, kumman kuuluu väistää?
Matti O. Hurmerinta
sosiologi
