Onko koulun tehtävä valmentaa vain voittamiseen?

Koulutusjärjestelmä nähdään nykyisin talouden ja tuotannon osasysteeminä, jonka tehtävänä on tuottaa osaavaa työvoimaa elinkeinoelämälle.

Tehokkuuden nimissä on ajauduttu tilanteeseen, jossa koulutuksesta on muodostunut vain työelämään valmistava kilparata, jonka suorituspaineista uupuvat niin opiskelijat kuin opettajatkin.

Osa nuorista kokee liian teoreettisena peruskoulun, jossa he eivät saa onnistumisen kokemuksia eivätkä tunne oppimisen iloa.

Lähes kaikki sen läpäisevät, mutta monen luku-, kirjoitus- ja laskutaidot jäävät niin heikoiksi, että ne vaikeuttavat heidän jatko-opintojaan.

Peruskoulun päättyessä 15–16-vuotiaat joutuvat valitsemaan joko ammattikoulun tai lukion.

Ammattikoulussa pitää valita tutkinto, joka johtaa nopeaan työllistymiseen ja lukiossa ainevalikoima, josta saa parhaat valintapisteet korkeakouluun.

Toisen asteen vuodet ovat tärkeitä ihmisenä kasvamisen vuosia. Nuoret etsivät omaa identiteettiään ja suuntaa elämässään. Sosiaaliset suhteet ovat erityisen merkityksellisessä asemassa. Myös niille pitäisi löytyä aikaa!

Yksilöllisyyden ja kilpailuhenkisyyden huumassa tulisi ymmärtää, että aina joku myös häviää. Jatkuvaa paremmuuden tavoittelua ja oman osaamisensa osoittamista eivät kaikki kestä ja osa putoaa kilpailusta jo peruskoulussa.

Suomalainen koulutusjärjestelmä on kääntynyt itseään vastaan. Nuorten koulutustaso on heikentynyt. Tilastojen mukaan suomalaiset nuoret ovat nyt heikommin koulutettuja kuin nuoret OECD-maissa keskimäärin. Koulutuspolitiikan tavoite, jonka mukaan joka toisella nuorella on korkeakoulututkinto vuonna 2030, on jäämässä haaveeksi.

Koulutuspoliittinen selonteko antaa hyvän pohjan koulutusjärjestelmän rakenteiden uudistamiseen, mutta todellinen ratkaisu ei löydy korkealentoisista visioista, vaan koulujen arkipäivän opetuksesta ja opiskelusta. Ratkaisevan työn tekevät oppijat ja opettajat.

Koulutuksen ja opetuksen järjestämistä tulisi kaikilla koulutusasteilla yksinkertaistaa niin, että keskiöön nostetaan oppiminen ja opetus. Viime kädessä kysymys on oppijan ja opettajan vuorovaikutuksen järjestämisestä niin, että opettajat saavat tehdä perustyötään eli opettaa ja opiskelijat saavat opiskella ja oppia. Tätä kutsutaan pedagogiseksi johtamiseksi.

Jukka Söderdahl