Kuulluksi tuleminen on keskeistä katsomusopetuksessa

Esa Iivonen ja Jarmo Kokkonen (TS Mielipiteet 8.12.) esittivät huolen siitä, että keskustelua katsomusopetuksesta käydään liiaksi aikuisten maailmasta käsin. He peräänkuuluttivat koululaisten ja opiskelijoiden oikeutta tulla kuulluksi heitä koskevissa asioissa.

Jaamme heidän huolensa mutta ehdotus, että kaikille yhteinen katsomusaine olisi tähän ratkaisu, ei ole kannatettava.

Yhteisen katsomusoppiaineen tunnilla vähemmistöön kuuluva lapsi olisi enemmistön keskellä haavoittuvaisessa asemassa siksi, että hänen olisi psykologisesti vaikea saada ääntänsä kuuluviin. Yhteisen katsomusopetuksen vaarana olisi siis se, että oppimisympäristö olisi vain näennäisesti tasapuolinen.

Ehdotus, että kaikille oppilaille yhteinen katsomusaine voisi sisältää perustiedot eri uskonnoista ja katsomuksista, pitää sisällään ongelmallisen viittauksen siihen, että uskonnot olisivat jotenkin katsomuksista erillään. Katsomus on kuitenkin kattokäsite. Tästä seuraa, että kaikki uskonnot ovat katsomuksia mutta kaikki katsomukset eivät ole uskonnollisia. Katsomusten laaja kenttä kattaa kaikki ajattelutavat, joista maailmankuvamme ja arvomme muodostuvat.

Katsomusten monipuolisuus otetaan elämänkatsomustiedon oppiaineessa hyvin huomioon. Tästä syystä olisikin ensisijaista saada elämänkatsomustieto vapaasti kaikkien valittavaksi. Sillä eikö juuri se, että lapsi ja nuori voisi valita elämänkatsomustiedon riippumatta siitä, mihin yhteisöön hän virallisesti kuuluu, olisi aito osoitus siitä, että häntä halutaan kuulla?

Kouluopetuksen on tosiaan mielekästä tukea eri katsomusten välistä dialogia. Iivonen ja Kokkonen kuitenkin näyttävät olettavan, että eri katsomustaustaustoista tulevien oppilaiden dialogi vahvistuisi yhteisessä katsomusopetuksessa.

Mielestämme dialogi itsessään ei lisää ihmisten välistä ymmärtämystä, vaan sen onnistumiseksi tarvitaan dialogitaitoja, joista keskeisin on kyky tunnistaa ja käsitellä omia tunteitaan. Jos tämä taito ei ole kehittynyt, on suuri riski, että oppilaat reagoivat keskusteluun liiaksi tunteella, mikä ei edistä rakentavaa keskustelua.

Olemme samaa mieltä kirjoittajien kanssa siitä, että katsomuskasvatus on merkittävä yhteiskuntarauhaa edistävä tekijä. Tähän tavoitteeseen päästään kuitenkin parhaiten tukemalla oppilaiden yhdenvertaisuutta.

Siitä syystä kansalaisaloite "Elämänkatsomustiedon opiskelu sallittava kaikille" puoltaa paikkaansa suomalaisessa sivistysvaltiossa, jonka yhtenä merkkinä on se, miten hyvin se kohtelee vähemmistöjään.

Sini Taneli

varapuheenjohtaja, Filosofian ja elämänkatsomustiedon opettajat Feto ry

Aino Kujari

elämänkatsomustiedon opiskelija, Kerttulin lukio