Vaarallista hurjastelua ohikulkutiellä
Ajoin perjantaina taas kerran töistä kotiin ohikulkutietä (Turun kehätie) pitkin. Ja voi voi, miten tämän sanoisi, ettei kukaan nyt loukkaannu. Pah, ottakoot, kuka ottaa herneen nenäänsä. Oikeastaan toivon, että menisi ja syvälle.
Ajoin siis ohikulkutiellä sata lasissa. Ja kyllähän siellä huomasi, että joillekin se satanen lasissa on ehdoton miniminopeus. Jopa Myllyn kohdalla, jossa on vielä 80 km/h -rajoitus.
Roikutaan edellä menevän puskurissa sen verran lähellä, että jos vieraan ihmisen vieressä olisi liki sama into päällä kuin näillä "maanteiden ritareilla", niin mustan silmän kanssa kotiin joutuisi menemään. Tuli olo, kuin nämä olisivat vaatineet muita ajamaan ylinopeutta, että itse voivat tyydyttää ylinopeuden tuoman vauhdin hurmaa.
En vaan voi ymmärtää näiden asennetta liikennettä kohtaan. Monesti olen huomannut, kun joku pyyhältää ohi, että vauhti tällä hieman nousee vielä, mutta edessä olevan autoletkan perä alkaa tulemaan vastaan. Ja kas kummaa, kuluu muutama sekunti ja jarruvalot palavat.
Noh eipä siinä vielä mitään, mutta tämän ensimmäisen ohittajan perässä tulee toinen ritari ja kas, toki se kolmaskin ilmaantuu paikalle. Ja jarruvalot loistavat.
En vielä tähän päivään mennessä ole ymmärtänyt, mikä kiire joillakin on sinne jonon perälle, jossa ei muun muassa niitä kuuluisia ja hyviä turvavälejä enää noudateta.
Kovin yleistä on myös puikkelointi. Moni näistä ritareista ajaa oikealla kaistalla, pian välähtää vilkku ja ritari syöksyy urheasti vasemmalle kaistalle – taas sen verran ahtaaseen väliin, että tuon mustan silmän kanssa saisi mennä kotiin. Ohitetaan auto taikka jopa kaksi reteästi leveä hymy kasvoilla ja mielessä, että "katsokaas, miten minä osaan ajaa". Äkkiä takaisin oikealle kaistalle, jopa kiilaten, voitte arvata vain millaiseen väliin.
Välillä tämä teiden ritari jopa yltyy vain ylittämään tämän oikean kaistan ja syöksyy suoraan rampille.
Että ei, en voi ymmärtää, mitä näiden ritareiden päässä liikkuu. Vai mahtaako mitään liikkua.
Melkein unohtui: Te, jotka kutsutte itseänne ammattiautoilijoiksi. Samoja ongelmia teilläkin on – noh, ei niin tuota puikkelointia. Teitä ammattiritareita löytyy niin taksi-, paketti- kuin kuorma-autokuskeista.
On turha vedota, "kun ajamme ammatiksi". Kyllä teidän pitää olla vielä tarkempia liikennelakien ja hyvän liikennekäyttäytymisen noudattamisessa. Ette tosiaan ole mikään poikkeus.
Varmaan moni, joka tunnisti itsensä tuosta nyt miettii, että mikä minä täällä olen päätäni aukomaan.
Olen saanut ajaa autoa pian 28 vuotta, joten kokemusta on. Olenko täydellinen, en tosiaan ole. Myönnän kyllä, että – onneksi harvoin – tulee vääriä arvioita muun muassa siinä, miten ehtii "alta pois". Ja pyrin kyllä jatkuvasti olemaan tarkempi.
Mutta nämä ohikulkutien liikenteen ongelmat ovat jatkuvia, voisi sanoa jopa pysyviä.
Nopeusrajoitusten ja turvavälien noudattaminen on asennekysymys.
Lauri
