Muistisairaat heitteillä?

Otsikkoon voi vastata, että kyllä ovat. Äitini sairastaa keskivaikeaa muistisairautta, mutta pärjää päivät kohtalaisesti. Yöt ovat pelkkää kaaosta, itkua, suurta pelkoa ja harhoja.

Tarvittavaa hoitopaikkaa ei vain ole tarjolla. Välimuoto puuttuu ja ympärivuorokautinen hoito on vielä liian raskas.

Omaisten jaksaminen on myös kovilla ja ahdistus painaa rintaa.

Kiitos kuitenkin Naantalin muistihoitajalle, palveluohjaajalle ja kotihoidon sairaanhoitajille. Te olette sydämellisiä ja teette sen, minkä resurssinne antavat myöden.

Sen sijaan Tyksin päivystyksessä, jonne oli lääkärin lähete lääkekokeilun vuoksi, äitini jätettiin makoilemaan koko iltapäiväksi ja illaksi klo 24 asti ilman ruokaa ja lääkkeitään ja laitettiin yöllä taksilla Naantalin vuodeosastolle huonon palvelun saattelemana. Sieltä onneksi ystävällinen hoitaja soitti ja kertoi, mikä tilanne on ja miten se etenee.

Suren suuresti vanhuksia, joilla ei ketään, joka hoitaisi vanhuksen asioita.

Jaksakaa omaiset taistella ja tehdä kanteluita, sillä vanhuksemme ovat ansainneet turvallisen, levollisen ja arvokkaan vanhuuden.

Vaalien alla alkavat taas ne kauniit lupaukset ja korupuheet.

Päivi Heiskanen