Lukijoilta

Imetyksen ohjaamiseen ja mahdollisten ongelmien tunnistamiseen tarvitaan lisäresursseja

Tara Jaakkola
Kirjoittajan mielestä julkisessa terveydenhuollossa tarvitaan lisäresursseja imetysohjaukseen ja mahdollisten ongelmien tunnistamiseen.
Kirjoittajan mielestä julkisessa terveydenhuollossa tarvitaan lisäresursseja imetysohjaukseen ja mahdollisten ongelmien tunnistamiseen.

Sain tämän vuoden huhtikuussa ensimmäisen lapseni Turun yliopistollisessa keskussairaalassa. Lapseni syntyi viikoilla 35+4, kuukauden etuajassa. Helpon ja nopean synnytyksen jälkeen olin täynnä virtaa ja vauva oli täydellinen.

Parin tunnin päästä synnytyksestä siirryimme jo lapsivuodeosastolle, vauva ei tarvinnut erityishoitoa.

Toiveenani oli täysimetys. Yllätys oli suuri, kun vauva ei tarttunut missään vaiheessa hanakasti rintaan niinä kolmena kokonaisena päivänä, jotka vietimme Tyksin lapsivuodeosastolla.

Pyysin jatkuvasti kätilöiltä apua, jotta he olisivat voineet ohjata minua imetyksessä. Kysyin myös, mitä voin tehdä, koska vauva ei yksinkertaisesti tartu rintaan ja jos tarttuu, ote lipsuu koko ajan.

Saamani ohjeet olivat tasoa ”kyllä se vauva alkaa imeä, kun kasvaa ja vahvistuu, se on niin pieni vielä”. Konkreettista apua esimerkiksi imetysasennoissa en saanut eikä minulle kerrottu myöskään siitä, että keskoslapsen kanssa imetyksen aloittaminen voi olla täysiaikaista vauvaa haastavampaa, ja että apuna voi käyttää esimerkiksi imetysapulaitetta.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Minulle ei myöskään kerrottu, että mikäli vauvan imuote tuntuu huonolta, olisi suun jänteet hyvä tarkistaa.

Kotiin päästyämme maito nousi kohisten, mutta vauva ei missään vaiheessa suostunut rinnalle. Aika imetyspoliklinikalle oli saatu vasta parin viikon päähän ja koska vauva ei suostunut rinnalle, jouduimme ruokkimaan häntä pumpatulla maidolla tuttipullosta.

Pullolla syöminen oli hidasta, joten imuote tarkistettiin sekä neuvolan lääkärintarkastuksessa että imetyspoliklinikalla. Vauvalla ei tällöin havaittu suun jänteissä mitään poikkeavaa.

Saimme kannustusta, että imetys alkaa sujua kun vauva kasvaa ja vauvaa kannattaa pitää rinnalla mahdollisimman paljon.

Vauvan syöttäminen kesti tässä vaiheessa tunnin: ensin hänet vietiin vaa’alle, tämän jälkeen pidettiin rinnalla, vietiin takaisin vaa’alle, jotta näimme miten paljon maitoa hän oli saanut rinnasta ja vielä tämän jälkeen annettiin pumpattua äidinmaitoa pullosta. Ruokinnan jälkeen pumppasin maitoa puoli tuntia oman maidon määrän ylläpitämiseksi, koska vauva ei siihen kyennyt.

Imetys voi olla todella haasteellista ennalta arvaamattomista syistä.

Syöttäminen ja maidon pumppaus kestivät 1,5 tuntia vuorokauden ympäri, päivällä ja yöllä, aina kolmen tunnin välein. Tätä jatkoimme kaksi kuukautta. Vauva ei missään vaiheessa jaksanut syödä kokonaista ateriaa rinnalta, vaan pulloa jouduttiin pitämään mukana koko ajan.

Vauvan ollessa kahden kuukauden ikäinen kutsuin kotiimme yksityisen imetysohjaajan, joka totesi vauvan kielijänteen kireäksi. Yksityinen lääkäri leikkasi jänteen vielä samana päivänä.

Tämän jälkeen tuttipullosta syöminen nopeutui, mutta imetys oli epäonnistunut kahden kuukauden väsytystaistelun jälkeen. Jouduimme siirtymään äidinmaidonkorvikkeeseen.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Olen miettinyt, mihin tulokseen imetyksessämme olisi päästy, mikäli osaaminen tarkistaa vauvan kielijänne olisi ollut kunnossa jo synnytysosastolla tai neuvolassa?

Miten paljon me vanhemmat olisimme säästäneet itseämme, mikäli vauvan syömiseen liittyviin asioihin ei olisi tarvinnut käyttää aikaa 12 tuntia vuorokaudessa kahden kuukauden ajan?

Imetys voi olla todella haasteellista ennalta arvaamattomista syistä. Resurssit kunnolliseen imetysohjaukseen heti synnytyksen jälkeen esimerkiksi perheen kotona täytyy saada kuntoon kaikissa sairaanhoitopiireissä.

Vauvojen suun jänteiden tarkastaminen voisi olla rutiinitoimenpide lasten kotiinlähtötarkastuksessa synnytyssairaalassa – kyseinen osaaminen ei voi olla ainoastaan yksityisen terveydenhuollon varassa.

Näillä molemmilla asioilla voi olla iso merkitys myös vanhempien psyykkiseen jaksamiseen ja kokonaisvaltaiseen kokemukseen vauva-ajasta. Uskon, etten ole ensimmäinen samojen ongelmien kanssa taistellut äiti.

Onnistuneen imetyskokemuksen puolesta

Haluatko käyttää

Osallistuaksesi keskusteluihin ole hyvä ja kirjaudu TS-tunnuksillasi

Olet kirjautuneena yritystunnuksella. Yritystunnuksella ei voi osallistua keskusteluihin.
Aloita keskustelu tästä jutusta
Viesti

Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Uudet näkökulmat keskustelussa vievät asioita eteenpäin. Siksi Turun Sanomat kannustaa verkkosivuillaan aktiiviseen ja rakentavaan keskusteluun.

Verkkokeskusteluun osallistuminen edellyttää rekisteröitymistä (jonka pääset tekemään tästä). Rekisteröityminen ei edellytä lehden tilaamista.

Keskusteluun voit kirjoittaa omalla nimelläsi tai nimimerkillä. Suosittelemme oman nimen käyttöä, sillä on arvokasta seistä mielipiteidensä takana. Ole kriittisenäkin kohtelias ja kunnioita muita. Epäasiallinen käytös estää osallistumisen keskusteluun.

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä, ja julkaisusta päättää toimitus. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda äläkä kiroile.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta. Tekstin yhteyteen voi liittää teemaan liittyviä asiallisia linkkejä, jotka toimitus tarkistaa ennalta. Mainoksia emme julkaise.

Verkon keskustelut ovat osa Turun Sanomien sisältöä, josta olemme vastuussa. Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.