Lukijoilta

Puhutaan hyvää lastensuojelusta

Marttiina Sairanen
Kirjoittaja toivoo, että lastensuojelun kokemuskumppanit ovat tulevaisuudessa tavattavissa neuvolassa, päiväkodissa ja koulussa osana sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmää.
Kirjoittaja toivoo, että lastensuojelun kokemuskumppanit ovat tulevaisuudessa tavattavissa neuvolassa, päiväkodissa ja koulussa osana sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmää.

Koulutettuna lastensuojelun kokemuskumppanina olen seurannut uutisointia ja yleistä keskustelua lastensuojelusta. Lastensuojelusta nostetaan usein esiin niin työntekijöiden kuin vanhempien ja lasten silmin näyttäytyviä epäkohtia.

Vanhemmat ovat huolissaan vaihtuvista sosiaalityöntekijöistä sekä sosiaalityöntekijöiden ajanpuutteesta perehtyä lasten ja perheen asioihin. Samankaltaisista asioista ovat huolissaan myös sosiaalityöntekijät.

Lastensuojelun sosiaalityöntekijät kuormittuvat työtaakkansa alle, eivätkä koe voivansa tehdä työtään eettisesti kestävällä tavalla ja arvojensa mukaisesti. Lastensuojelun asiakasperheet taas puolestaan kokevat, etteivät tule nähdyiksi, kuulluiksi ja ymmärretyiksi.

Lastensuojelun epäkohdat, resurssien puute ja rakenteelliset ongelmat koskettavat niin työntekijöitä kuin asiakasperheitäkin, ilman että kummallakaan on välittömiä ratkaisuja asioiden muuttamiseksi. Silti epäluottamus on näkyvintä juuri asiakkaiden ja lastensuojelun työntekijöiden välillä.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Mitä sitten voisi tehdä?

Ainakin asenteita ja suhtautumistapoja muuttamalla voisimme vaikuttaa lastensuojelun maineeseen. Me lastensuojelun läpikäyneet vanhemmat voimme nostaa keskusteluun sen, mitä on tehty hyvin ja mistä on ollut apua ja siten myös madaltaa perheiden kynnystä hakea ja/tai vastaanottaa apua ennen tilanteiden kärjistymistä.

Miksi emme siis etsisi ratkaisuja entistä tehokkaammin yhdessä? Painopisteen siirtäminen asioihin, joille voimme tehdä jotain, sen sijaan että keskitymme niihin, joihin emme voi vaikuttaa tai joita emme voi muuttaa, avaa käyttämättömiä mahdollisuuksia.

Me lastensuojelun läpikäyneet vanhemmat voimme nostaa keskusteluun sen, mitä on tehty hyvin ja mistä on ollut apua ja siten myös madaltaa perheiden kynnystä hakea ja/tai vastaanottaa apua ennen tilanteiden kärjistymistä.

Mitä kaikkea lastensuojelun koulutetut kokemuskumppanit ja lastensuojelussa työskentelevät voisivat saada yhdessä aikaan perheiden hyväksi?

Entä jos kokemuskumppanuus olisikin ratkaisu, jonka positiiviset seuraukset ulottuisivat laajalle lastensuojelun monitoimijaisiin ympäristöihin? Vastauksen selvittämistä voisi helpottaa madaltamalla kokemuskumppanien käyttöönoton kynnystä vaikkapa harjoittelujaksoja hyödyntämällä.

Toivon, että tulevaisuudessa kokemuskumppanit ovat tavattavissa neuvolassa, päiväkodissa ja koulussa osana sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmää. Palvelujärjestelmää, jossa lastensuojeluun ei liity häpeää tai pelkoa.

Vaikka palvelujärjestelmät eivät ole sellaisinaan vertailukelpoisia, ovat vanhempien osallistumisesta ja toiminnasta muodostuvien mallien vaikuttavuudet olleet merkittäviä muualla maailmassa. Miksei siis meilläkin?

Parhaillaan suunnitellaan unelmien perhekeskusta – jään pohtimaan, millainen olisi unelmien lastensuojelu.

Pia Köpsi

koulutettu kokemusasiantuntija ja lastensuojelun kokemuskumppani

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy
Haluatko käyttää

Osallistuaksesi keskusteluihin ole hyvä ja kirjaudu TS-tunnuksillasi

Olet kirjautuneena yritystunnuksella. Yritystunnuksella ei voi osallistua keskusteluihin.
Aloita keskustelu tästä jutusta
Viesti

Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Uudet näkökulmat keskustelussa vievät asioita eteenpäin. Siksi Turun Sanomat kannustaa verkkosivuillaan aktiiviseen ja rakentavaan keskusteluun.

Verkkokeskusteluun osallistuminen edellyttää rekisteröitymistä (jonka pääset tekemään tästä). Rekisteröityminen ei edellytä lehden tilaamista.

Keskusteluun voit kirjoittaa omalla nimelläsi tai nimimerkillä. Suosittelemme oman nimen käyttöä, sillä on arvokasta seistä mielipiteidensä takana. Ole kriittisenäkin kohtelias ja kunnioita muita. Epäasiallinen käytös estää osallistumisen keskusteluun.

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä, ja julkaisusta päättää toimitus. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda äläkä kiroile.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta. Tekstin yhteyteen voi liittää teemaan liittyviä asiallisia linkkejä, jotka toimitus tarkistaa ennalta. Mainoksia emme julkaise.

Verkon keskustelut ovat osa Turun Sanomien sisältöä, josta olemme vastuussa. Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.