Lukijoilta

Vastuunottokyvyn syvempi arviointi tukisi kehitysvammaisen itsemääräämisoikeutta ja hälventäisi harmaata aluetta

TS/Tuula Heinilä

Seija Aaltonen (LT, psykiatrian erikoislääkäri, kehitysvammalääketieteen erityispätevyys, sosiaalineuvos) Kehitysvamma-alan osaamiskeskus KTO Varsinais-Suomen erityishuoltopiiristä käsitteli ansiokkaassa kirjoituksessaan ”Kehitysvammaisten henkilöiden itsemääräämisoikeus pitää turvata – helppoa se ei aina ole” (TS 24.10.) kehitysvammaisten itsemääräämisoikeuden tukemista mutta myös sen rajoittamistoimenpiteitä.

Aaltonen selvensi tekstissään itsemääräämisoikeuden rajoittamista prosessina ja sitä, miten taustalla pitää olla painavat syyt. Kyse on tarkasta moniammatillisen sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntijaryhmän suunnitelmasta, perustellusta päätöksestä ja sen seurannasta raportointeineen.

Asiantuntijuutta huokuva, kehitysvammaisten maailmaa syvästi ymmärtävä kannanotto itsemääräämisoikeudesta on tarpeen, sillä ajoittain näkee julkisuudessa mielipiteitä, joissa kehitysvamma-alan ammattilaisia syytetään perehtymättömyydestä tai omavaltaisuudesta.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Kehitysvammaisten elämä on avartunut parin viimeisen vuosikymmenen aikana lakimuutosten ja myönteisen yleisen ilmapiirin myötä. Yhä enemmän asutaan vuokrasopimuksella asumisyksiköissä kevyesti tai hieman enemmän tuettuina ja ohjattuina.

Oma tupa – oma lupa, omat harrastukset ja menot. Tämä kaikki on tärkeä osa yhdenvertaisuutta, osallisuutta ja hyvää arkea.

Maailma on kuitenkin raadollinen. Vapaus, valinnat ja vastuu, syy ja seuraus; nämä kaikki voivat olla vaikeita seikkoja kehitysvammaisen ymmärtää.

Olo on ollut joskus neuvoton. Milloin on viisasta tukea itsemääräämisoikeutta, milloin taas on välttämätöntä jarruttaa sitä haitallisten seurausten pelossa?

Olen itse kehitysvammaisen nuoren miehen äiti ja työskennellyt kehitysvammaisten henkilökohtaisena avustajana sekä vapaa-ajan tukihenkilönä.

Kentällä kehitysvammaisten parissa toimiessa törmää aika ajoin itsemääräämisoikeuden käänteiseen puoleen, jossa turvallisuusseikat riitelevät asiakkaan oman tahdon ja toiveiden kanssa. Voi olla kyse ihmissuhteista mutta yhtä hyvin jopa päihteistä.

Olo on ollut joskus neuvoton. Milloin on viisasta tukea itsemääräämisoikeutta, milloin taas on välttämätöntä jarruttaa sitä haitallisten seurausten pelossa? Mikä on riittävä lain mukainen välttämättömyyden kriteeri puuttua ennakoivasti? Problematiikan kanssa painitaan myös liian usein asumisyksiköissä.

Aaltosen mainitsema laaja-alainen psykologinen tutkimus koskien henkilön vastuunottokykyä ja tarkka kirjaus tällaisesta toimintamallista uudessa asiakas- ja potilaslaissa olisi tarpeen. Harmaa alue, jolla nyt arkielämässä punnitaan ja tulkitaan älyllisen ja tunnetason suoriutumisen vaikeuksista kärsivän kehitysvammaisen itsemääräämisoikeuden rajoja, selkiytyisi huomattavasti. Epäselvistä tilanteista päästäisiin turvallisen itsemääräämisoikeuden tukemiseen.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Myös avoin, julkinen keskustelu aiheesta on hyödyksi. Niin lainlaatijoiden kuin poliitikkojenkin tulee olla perillä kehitysvammaisten elämän haasteista; heitä on maassamme noin 50 000.

Sanna Paasikivi

kaupunginvaltuutettu (ps)

Vammaisneuvoston jäsen

Haluatko käyttää

Osallistuaksesi keskusteluihin ole hyvä ja kirjaudu TS-tunnuksillasi

Olet kirjautuneena yritystunnuksella. Yritystunnuksella ei voi osallistua keskusteluihin.
Kirjoita uusi viesti
Viesti

Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Uudet näkökulmat keskustelussa vievät asioita eteenpäin. Siksi Turun Sanomat kannustaa verkkosivuillaan aktiiviseen ja rakentavaan keskusteluun.

Verkkokeskusteluun osallistuminen edellyttää rekisteröitymistä (jonka pääset tekemään tästä). Rekisteröityminen ei edellytä lehden tilaamista.

Keskusteluun voit kirjoittaa omalla nimelläsi tai nimimerkillä. Suosittelemme oman nimen käyttöä, sillä on arvokasta seistä mielipiteidensä takana. Ole kriittisenäkin kohtelias ja kunnioita muita. Epäasiallinen käytös estää osallistumisen keskusteluun.

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä, ja julkaisusta päättää toimitus. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda äläkä kiroile.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta. Tekstin yhteyteen voi liittää teemaan liittyviä asiallisia linkkejä, jotka toimitus tarkistaa ennalta. Mainoksia emme julkaise.

Verkon keskustelut ovat osa Turun Sanomien sisältöä, josta olemme vastuussa. Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.

Aiemmat viestit (1)

Vanhimmat ensin
Vastaa
Ida21
Joskus muinoin
Olen muutaman kehitysvammaisen henkilön lääkärinlausunnon joskus nähnyt, tosin vuosia sitten, mutta niissä alan asiantuntija määritteli henkilön kyvyn toimia kehitysiän mukaan. Eli aikuisen kehitysvammaisen henkilön papereissa saattoi lukea, että on viisivuotiaan lapsen tasolla tai viisitoistavuotiaan tasolla. Kun en ole alan asiantuntija, pidin tuota kirjausta hyvin ymmärrettävänä. Sen tiedon valossa kykeni suhteuttamaan asioita ja ymmärtämään henkilön käytöstä tai mielipiteitä.
En tiedä kuinka monen kohdalla vastaa olisi mahdollista tai kuinka oikeana ko. määrittelyä pidetään nykyään. Ajantukseni lähtee siitä, että kehitysvamma (ei CP-vamma) aiheuttaa aina viivettä tai muuta häiriötä kehityksessä niin, että henkilö ei ole ikäistään vastaavalla tasolla, toki tietopohjani on hyvin ohut.
Haluatko käyttää
Olet kirjautuneena yritystunnuksella. Yritystunnuksella ei voi osallistua keskusteluihin.
Kirjoita vastaus viestiin
Viesti

Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Uudet näkökulmat keskustelussa vievät asioita eteenpäin. Siksi Turun Sanomat kannustaa verkkosivuillaan aktiiviseen ja rakentavaan keskusteluun.

Verkkokeskusteluun osallistuminen edellyttää rekisteröitymistä (jonka pääset tekemään tästä). Rekisteröityminen ei edellytä lehden tilaamista.

Keskusteluun voit kirjoittaa omalla nimelläsi tai nimimerkillä. Suosittelemme oman nimen käyttöä, sillä on arvokasta seistä mielipiteidensä takana. Ole kriittisenäkin kohtelias ja kunnioita muita. Epäasiallinen käytös estää osallistumisen keskusteluun.

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä, ja julkaisusta päättää toimitus. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda äläkä kiroile.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta. Tekstin yhteyteen voi liittää teemaan liittyviä asiallisia linkkejä, jotka toimitus tarkistaa ennalta. Mainoksia emme julkaise.

Verkon keskustelut ovat osa Turun Sanomien sisältöä, josta olemme vastuussa. Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.

Tee ilmoitus sopimattomasta viestistä

Ilmoituksesi on siirtynyt käsittelyyn.
Virhe ilmoituksen lähetyksessä.