Polion opetusta ei saa unohtaa

Olen jo pitkään miettinyt sitä, mihin nämä rokotekielteiset perustavat vastustuksensa. Iloitsin 20.10. TS:n mielipidesivulla olleesta professori, ylilääkäri Olli Tenovuon kirjoituksesta. Se kannattaisi kaikkien lukea. Kirjoitus on täyttä asiaa henkilöltä, joka alan asiantuntijana ymmärtää tilanteen vakavuuden. On eri asia puhua tiedosta käsin kuin nousta barrikadeille tunteiden tai mutu-käsitysten innoittamana.

Professori Tenovuo kysyi kirjoituksessaan, oliko jo unohtunut viime vuosisadan kokemukset kahdesta tuhoisasta sairaudesta. Lainaan tähän viimeisen kappaleen hänen viisaasta tekstistään: ”Jotain nyky-yhteiskunnissa on pahasti vialla, kun WHO on joutunut listaamaan rokotevastaisuuden yhdeksi maailman suurimmista terveysuhkista. Onko isorokon ja polion voittamisesta kulunut liian pitkä aika, että niiden antama oppi on unohtunut?”

Polion vaikutukset koettiin karmaisevana todellisuutena 1950-luvulla. Toinen aalto sitten 30 vuotta myöhemmin. Moni suomalainen muistaa vielä ne ”sokeripala”-rokotteet, joita silloin annettiin suojatoimenpiteenä tätä vaarallista tautia vastaan.

Kaikkia sairastuneita ei polio kohdellut yhtä ankarasti, mutta vaikeasti halvaantuneita riitti kyllä.

Koulun päättymisen jälkeen sain kesätyöpaikan eräässä firmassa, jossa muiden työtoverien joukossa oli silloin eräs nuori mies, pienen lapsen isä, joka sairastui polion vaikeimpaan muotoon: hengityselinhalvaukseen. Olin jo opiskelemassa, enkä kuullut hänen sairastumisestaan. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin oli eräässä lehdessä pieni uutinen poliopotilaasta, joka oli ollut ns. rautakeuhkossa 20 vuotta ja sitten menehtynyt. Koska hänen nimensäkin oli mainittu, tunsin hänet tämän kesätyöpaikassani tutuksi tulleeksi nuoreksi isäksi.

Olin valtavan järkyttynyt. Kaikilla, jotka joutuivat tähän rautakeuhkohoitoon, ei aika siinä ollut näin pitkä, mutta ilmeisesti hänen omat keuhkonsa eivät enää pystyneet halvauksesta toipumaan.

Meillä on tänä päivänä huomattavasti parempaa tietoa taudinaiheuttajista ja niiden torjuntamahdollisuuksista kuin aikaisemmin. Kaikenlaista disinformaatiota kauhukuvineen ei pitäisi mediassa sallia, koska se ei rakenna vaan hajottaa.

Raamatussa, jota myös viisauden kirjaksi voisi kutsua, on Sananlaskujen kirjassa (Snl.22:3 ): ”Mielevä (viisas) näkee vaaran ja kätkeytyy, mutta yksinkertaiset käyvät kohti ja saavat vahingon.”

Oikeat päätökset ovat viisas valinta.

Tuula Okkola