Tavallisimpia liikenneonnettomuuksia ovat peräänajot ja ketjukolarit. Selkeä onnettomuushuippu on loka-marraskuussa ensimmäisten talvikelien yllättäessä autoilijat. Näiden onnettomuuksien syy on ilmeinen. Ajoneuvojen kuljettajat ajavat toisiinsa nähden liian lähekkäin ja turvallisuusväli eli arkikielessä tavallisemmin puhuttu turvaväli unohdetaan.
Laissa on säädetty, että etäisyys edellä kulkevaan ajoneuvoon on sovitettava sellaiseksi, ettei peräänajon vaaraa ole, vaikka tämä ajoneuvo pysäytettäisiin. Välimatka on siis pidettävä sellaisena, että ajoneuvon kuljettaja pystyy turvallisesti pysäyttämään ajoneuvon siinäkin tapauksessa, että edellä kulkeva ajoneuvo äkillisesti pysähtyy.
Turvaväleistä ei tiedoteta koskaan liikaa, koska asian ymmärrys joidenkin autoilijoiden piirissä on puutteellista. Asiaan saattaa liittyä luulo erityisestä omakohtaisesta taitavuudesta ja poikkeuksellisesta reaktionopeudesta.
Vielä voidaan pitää mahdollisena ajatusta, että kuljettaja arvioi selviävänsä mahdollisessa häiriötilanteessa hidastamalla voimakkaammin kuin edellä ajava. Tämä on useimmiten mahdollista, mutta ei sovellu jonossa ajamiseen. Teoriassa on melko helppo päätellä, että jos jono etenee niin, että turvavälit – ajalla mitaten edellä ajavan perästä oman auton etuosaan – ovat kuljettajien reaktioaikoja lyhyemmät, niin mahdolliset pienetkin häiriöt voimistuvat jonoa pitkin taaksepäin edettäessä. Jos jonoa on riittävästi, niin seurauksena on ketjukolari, vaikka kukaan ei alun perin olisi tehnyt mitään äkkinäistä. Ilmiötä sanotaan shokkiaalloksi.
Selkeä onnettomuushuippu on loka-marraskuussa ensimmäisten talvikelien yllättäessä autoilijat.
Hyvissä ajo-olosuhteissa maantienopeuksissa turvavälin on oltava metreinä vähintään ajonopeuden verran eli 80 km/h ajonopeudella tulee turvavälin olla vähintään 80 metriä ja liukkaalla kelillä mielellään kaksinkertainen eli 160 metriä.
Taajamanopeuksissa turvavälin tulee olla metreinä vähintään puolet ajonopeudesta eli 40 km/h ajonopeudessa vähintään 20 metriä.
Ota jokin kiintopiste tienvarresta, esimerkiksi valaisinpylväs tai liikennemerkki, ja laske sen perusteella turvavälisi edellä ajavaan. Jos pituuden arviointi on hankalaa, voi turvavälejä mitata myös sekunneissa. Maantiellä turvavälin tulisi olla ainakin neljä sekuntia ja taajamissa kaksi sekuntia. Nämä ovat vähimmäisarvoja liikenteeseen keskittyneelle ja virkeälle kuljettajalle. Suuremmilla väleillä ajoneuvon kuljettamisesta ja liikennetilanteiden hallitsemisesta tulee edelleen helpompaa.
Jos edellä ajava ajaa esimerkiksi 77 km/h 80 km/h nopeusrajoitusalueella, on joillakin kuljettajilla tapana ajautua hyvin lähelle edellä ajavaa. Mikäli edellä ajava ajaa hitaammin ja ohitusta ei pysty liikennesääntöjä noudattaen toteuttamaan, on sovitettava ajonopeus edellä ajavan mukaan ja estettävä turvavälin katoaminen.
Jaakko Klang
liikenneturvallisuusinsinööri, onnettomuustutkija
