Terveys ja hyvinvointi vaikuttavat olevan hyvin monelle suomalaiselle tärkeitä asioita. Ihmiset urheilevat, kuntoilevat, käyttävät erilaisia ns. terveysvaikutteisia tuotteita. He voitelevat iholleen vuorotellen kuivattavia tai kiinteyttäviä tai kosteuttavia ihovoiteita, hakeutuvat hierojalle ja niin edelleen. Ihmiset ovat huolissaan lihaksien veltostumisesta, kasvojen rypyistä, lihavuudesta ja hiusten harmaantumisesta.
Tässä esimerkkejä asioista, joiden eteen ihmiset ovat valmiita tekemään työtä, taistelemaan ja ponnistelemaan. Näistä asioista käydään keskusteluja, vaihdetaan mielipiteitä, kannatetaan tai vastustetaan; näistä asioista ollaan kiinnostuneita.
Kaivosteollisuuden vesistöihin ja maaperään laskemat raskasmetalli- ja uraanipäästöt eivät herätä vastaavaa keskustelua eivätkä mielenkiintoa. Eivät myöskään arktisia merialueita uhkaavat öljynporaussuunnitelmat tai ydinvoiman lisärakentaminen.
Ja nämä ovat asioita, joiden vaikutus elinympäristön saastumisen kautta ulottuu ihmisen elimistön solutasolle ja perimään. Juuri nämä asiat aiheuttavat ihmisen terveydelle ja hyvinvoinnille sellaisia seurauksia, että niiden rinnalla rypyt ja selluliittireidet ovat toivottuja ystäviä.
Minä mietin ja ihmettelen, miksi terveydestään ja hyvinvoinnistaan kiinnostuneet ihmiset eivät lähde suurin joukoin tekemään työtä asioiden puolesta, jotka vakavalla tavoin vaarantavat heidän terveytensä ja hyvinvointinsa. Miksi ihmiset sallivat, että terveyttä ja hyvinvointia vaarannetaan, jotta rikkaat rikastuisivat?
Se, että poliitikot ja virkamiehet eivät vastusta näitä asioita eivätkä puutu näihin asioihin, ei tarkoita, että ympäristön tilaan liittyvä huoli ei olisi vakava.
Päätöksiä ja toimenpiteitä ohjaa taloudellinen etu ja tälle rajatun joukon taloudelliselle edulle annetaan esimerkiksi sellaisia peitenimiä kuin kansakunnan etu, taantuma tai talouskasvun vaarantuminen.
