Metsästyksellä on liian monta määrääjää
Peurakanta ja peuran metsästys on puhuttanut vilkkaasti julkista sanaa jahtikauden kynnyksellä. Peuroja ja pyyntilupia on liikaa tai liian vähän. Susikanta lisääntyy peurakannan myötä, samoin liikenne- ja luontovahingot. Peura tai pienempi kauris on liian kaunis metsästyksen kohde. Hirvi on jäänyt pienemmälle huomiolle.
Metsästys on ylivoimaisesti tiukimmin lailla säädelty harrastus. Määrääjiä on liikaa.
Metsästysoikeus on lailla liitetty maanomistukseen. Lakisääteiset metsästysseurat, joskus myös -seurueet, ovat kirjallisin sopimuksin vuokranneet tämän oikeuden jäsentensä käyttöön vastaten siitä, ettei riistaeläimiä kohtaa sukupuutto, eikä kanta kasva yhteiskuntaa rasittavaksi. Tämä menettely toimi kiitettävästi, kunnes päätöksentekijöihin otettiin mukaan mielestäni täysin ulkopuoliset, asiaa sisäistämättömät tahot. Viimeisimpänä kallis luonnonvarakeskus teoreetikkoineen. Ei sekään paljon tiedä kysymättä metsästäjiltä.
Purkakaamme kallis byrokratia. Palatkaamme vanhaan hyvään luonnonmukaiseen aikaan metsästäjien vastuulla, talkootyöllä, Maa- ja metsätalousministeriön valvonnassa. Luontokin voisi paremmin. Valtion kirstunvartijat ja kansalaiset olisivat tyytyväisiä.
Esko Eela
SML:n kunniapuheenjohtaja