Valtiovalta suunnittelee sähköistä reseptiä pakolliseksi kaikille. Perusteena on huumereseptien väärentäminen. Mielestäni hanke ei ole järkevä. Hyväksyn sähköisen reseptin, kun se on saajansa hallussa, esimerkiksi Kela-kortin sirussa. Hyväksyn sähköisen reseptien pakolliseksi, kun se koskee esimerkiksi huumaavia lääkkeitä.
Suomen julkisen sektorin it-hankkeisiin on pesiytynyt ajatus kaiken keskittämisestä, kuten potilastietojen ja nyt reseptien. Keskittäminen jäykistää kaiken kehittämisen tulevaisuudessa useasta syystä.
Tiedon turvaaminen vaatii massiiviset järjestelyt, jotka käytännössä osoittautuvat turhiksi – syystä, että järjestelmän käyttäjähallinta osoittautuu käytännössä mahdottomaksi hoitaa ilman, että se vuotaa.
Käyttäjähallinta tarkoittaa järjestelmää, jossa henkilöille annetaan ja peruutetaan sovellusten käyttöoikeudet ja periaatteessa niitä pitäisi myös valvoa.
Suomessa on Tilastokeskuksen mukaan 9 000 proviisoria ja farmaseuttia, 26 000 lääkäriä ja hammaslääkäriä sekä noin 72 000 sairaanhoitajaa. Lähihoitajia on 101 000. Kun miettii sitä, miten tämän joukon käyttöoikeudet sähköisiin järjestelmiin luodaan, ylläpidetään ja poistetaan sekä valvotaan, niin kuka uskoo, että tämä on halpaa ja toimivaa eikä vuoda? Sama koskee sähköistä potilasrekisteriä.
Asia sinänsä on it-järjestelmien turvallisuus. 1960-luvulla kehitettiin transistori, joka siirsi putkiradiot historiaan. Mikroprosessori on vain luonnollisen kehityksen tulos transistorien maailmasta ja se on tietokoneen sydän.
Tietoturvaan liittyen on syytä ajatella yksinkertaisesti: minkä toinen kehittää, sen toinen purkaa. Kun koko ajan kehitetään tehokkaampia koneita, niin samoin kehitetään tehokkaampia purkusovelluksia. Tällöin turvassa on vain tieto, joka on erillään tietojenkäsittelysovelluksista.
Miten valvotaan käyttäjien toimintaa? Satojentuhansien ihmisten toiminnan jatkuva valvonta tuottaa valtavan määrän tietoa ja vielä enemmän turhaa työtä. Sitä paitsi – koska henkilötietoni ovat minun yksityistä omaisuuttani, niin sen, joka niitä tietoja käyttää, tulisi varmaankin osoittaa oikeutensa minulle, jotta voisin antaa luvan niiden käyttöön?
Vai ovatko henkilötietonikin jo yhteiskunnan omaisuutta?
