Olympialaiset Miettusen mallin mukaan
Yksi painavimmista syistä lukea 2020-luvun Turun Sanomia on uutispäällikkö Hannu Miettunen. Hänen tietonsa poliittisesta historiasta ja kykynsä asettaa ilmiöt oikeisiin mittasuhteisiin saavat haukkomaan henkeä. Joku saattaa myös vetää herneen nenään. Aikana, jona äkkijyrkät reaktiot, tuohtumuksen tunteesta päihtyminen ja kiilan lyöminen ovat muotia, Miettunen on raikas tuulahdus maalaisjärkeä.
Viikonlopun Afganistan-taustoitus (TS 16.8.) vaikutti kiireessä laaditulta, mutta oli mitä kiinnostavin. Jäin pohtimaan vain sitä, olisiko journalismissa syytä käyttää lähdeviitteitä. Toisaalta Miettusen tapauksessa ei ole syytä epäillä tietojen totuudenmukaisuutta saati sitä, että hän ei olisi pystynyt kirjoitukseen turvautumatta lähteisiin, joista pitäisi raportoida.
Kiitos myös kolumnista, jossa käsiteltiin ilmastonmuutosta ja olympialaisia (TS 15.8.). Niillä ei sinällään ole mitään tekemistä keskenään, mutta kirjoitus oli hyvä. Varauksetta sen urheiluosiolle ei kuitenkaan voi taputtaa.
Miettusen mukaan pitäisi kilvoitella ”vain siitä, kuka etenee vedessä nopeimmin”. Uinnin lajikirjolle hän irvaili toteamalla, että vastaavasti ”juoksisimme eri matkoja myös takaperin tai yhdellä jalalla”.
Viisastelussa on ilman muuta totuuden siemen. Uinnissa jaetaan liikaa mitaleja. Sen sijaan uintityylien rinnastaminen takaperin tai yhdellä jalalla juoksuun ontuu.
Samalla logiikalla yleisurheilussa ei ehkä olisi välttämätöntä juosta seitsemää matkaa sileällä ja yhtä kadulla, kahta aitamatkaa ja yhtä estematkaa eikä juosta ja hypätä neljässä lajissa ja lisäksi vielä juosta ja heittää keppiä. Tuskin on tarpeen, jos karsimisen tielle lähdetään, viskoa neljää välinettä. Sekä kävelyn että juoksun pitäminen ohjelmassa mukana on myös kyseenalaista, jos altaassa tulisi uida vain vapaauintia.
Kamppailulajeja on suuri määrä. Niissä osallistujat on jaettu painoluokkiin. Eikö paras selviäisi yhden sarjan yleisottelulla häkissä?
Ammunnat – voisiko ne kuitata puolustusvoimien ammuntatestillä? Voittaja saisi kultaisen ampujamerkin. Samalla tulisi pantua asetoimittajat riviin, jos jollain maalla sattuisi olemaan tarve hankkia uusia rynnäkkökiväärejä. Itse asiassa paras juoksijakin selviäisi Cooperin testillä.
Listaa voi jatkaa vaikka miten pitkälle: mailapelit yhdeksi moniotteluksi, palloilut samoin, painonnostoon vain yksi sarja ja temppuilut ja voimistelu nippuun. Veneet yhteen kaleeri- tai soutufregattiluokkaan. Hevoset kokonaan pois.
Tai jos halutaan edetä toiseen suuntaan, niin palloilulajit olisi ehkä paikallaan jakaa sarjoihin pituuden mukaan.
Uinnissa riittäisi oikeastaan kaksi henkilökohtaista matkaa ja yksi viesti: 100 vapaauintia, 400 sekauintia ja kokonaan uutena elementtinä 8x50 sekauintiviesti sekajoukkuein. Sekasarjat olisivat ylipäätään hyvä ratkaisu: suppeampi kisaohjelma eikä ongelmia sukupuolen määrittelyssä saati suoritusten arvottamisessa.
Jukka Painilainen
uimamaisteri
