Apeus on nyt vallalla monen ihmisen mielessä. Ei elämän pitänyt näin mennä. Moni meistä on opiskellut ammatin, jossa on ajatellut olla koko ikänsä. Moni on joutunut vaihtamaan alaa, joko omasta tahdostaan tai pakosta työn loppuessa tai sen toimenkuvan muuttuessa.
Syksy on tulossa ja se tuo tullessaan pimeyttä ja harmautta.
Mitä kaikkea meillä kuitenkin on ja muilla ei? Ryhdyin asiaa tosissani miettimään ja löysin niin monia asioita, joista voi nauttia ilman rahaa tai hyvin vähällä rahalla.
Maahamme on kuitenkin luotu järjestelmä, jossa meidän on hyvä olla, kunhan vain me itse emme lähtisi sitä pilaamaan. Meillä on neljä vuodenaikaa, joista voimme nauttia. Voimme iloita auringonpaisteesta, sateesta ja lumesta. Meillä on metsät täynnä marjoja ja sieniä, kunhan ne sieltä vain keräisimme pois. Samalla kun kyykimme mättäillä, saamme mielenvirkistystä ja vitamiineja talven varalle.
Meidän ympärillämme on vielä luontoa, metsiä ja puita, näin ei kaikkialla maailmassa ole. Ilmanalamme on verrattain puhdasta, meidän on helppo hengittää.
Meillä on julkinen liikenne, kaikki pääsevät pienellä rahalla matkustamaan, jos linja-autoa tai junaa on käytettävä. Junat ja linja-autot ovat kunnossa eikä meidän tarvitse pelätä, että ne hajoavat kesken matkan. Tietenkin näin joskus sattuu, mutta pääsääntöisesti meidän on helppoa ja turvallista liikkua. Kuljettajat ovat mukavia ja auttavat ja neuvovat tarvittaessa matkustajia. Toki tässäkin on parantamisen varaa, mutta menkäämme siinäkin jokainen itseemme, palvelu on ilmaista ja sitä on mahdollisuus saada.
Me emme näe täällä nälkää, ruokaa on ihan liiaksi asti ja olen huomannut, että pikkuhiljaa ylijäänyttä ruokaa osataan jakaa myös ruokaa tarvitseville. Eteneminen tässä asiassa on hidasta, mutta se häämöttää positiivisena ajatteluna, ruoan poisheittämistä vastaan.
On yksi asia jota emme ehkä kylliksi osaa ottaa huomioon ja arvostaa. Meillä on puhdasta vettä, näin ei valitettavasti ole kaikkialla maailmassa. Meidän ei tarvitse ostaa pullotettua vettä. Voimme peseytyä vapaasti ja nauttia puhtaudesta kaikin tavoin. Se ei ole jokaisen ihmisen oikeus, mutta meidän oikeus se on.
Voimme jokainen vaatettaa itsemme, vaatteita saa jopa ilmaiseksi ja niitä voi jokainen korjata mieleisekseen, taito kasvaa kun vain itse asiaan panostaa.
Meillä on uimahallit, joissa voimme polskutella mielin määrin ympäri vuoden ilmoista riippumatta ja siellä järjestetään monenlaista toimintaa vauvasta vaariin, eikä sekään huvi ole kallista.
Meillä on päivähoitolaitos ja oikeus hoitaa lapsiamme myös kotona, joskin tässä kohdin on hiljaista muutosta tapahtumassa, mutta siinäkin on esteenä meidän oma ajattelutapamme. Mikä on lapsen ja perheen arvo? Sitä sopii meidän jokaisen miettiä.
Jos meitä harmittaa jokin asia, meillä on oikeus mielipiteeseen ja sen kirjoittamiseen sekä oikeus järjestää mielenilmauksia. Jokainen meistä voi tehdä jotain, aivan julkisestikin, eikä vain mutista itsekseen ja märehtiä ikävillä asioilla, joille ei itse mitään voi.
Me voimme kierrättää, lajitella jätteemme ja myös olla tuottamatta niitä. Kaikki riippuu meistä itsestämme. Meidän ei ole pakko ostaa tuotteita sellaisissa pakkauksissa, joita emme pysty lajittelemaan. Tämä on vain yksi asia, johon voimme vaikuttaa, mutta niitä on paljonkin, kun vain asioihin perehtyy.
Viimeisimpänä haluan mainita kirjastot. Kirjasto jos mikä on oikea kansan olohuone. Niiden toiminta on hiljalleen muuttumassa enemmän perheitä palveleviksi yksiköiksi. Jokainen on kirjastoon tervetullut. Espoossa ovat koiratkin tervetulleita kirjastoon ja se jos mikä on hieno asia. Siitä suvaitsevaisuutemme lähtee ja ymmärrys toisamme kohtaan lisääntyy.
Tänä aikana, jolloin irtisanomiset ja rahahuolet painavat yhä useamman mieltä, on löydettävä jotain muuta ajateltavaa. Luonnossa samoilu antaa vastauksen moneen asiaan ja muistakaa – se on täysin ilmaista, kunhan et roskaa ja kunnioitat muutenkin metsän eläinten oikeuksia ja rauhaa.
Nyt ylös, ulos ja lenkille, kuten ennen sanottiin.
