Nomadlandin näkivät vain nopeat, Luokkakokousta pakkosyötetään
Päivi Valotien arvostelu (TS 28.7.) Renny Harlinin ohjaamasta Luokkakokous-elokuvasta oli otsikoitu "Tollokolmikko suuntaa kiimaisella innolla sinkkulaivalle". Nyt kun elokuvateatterit ovat jälleen auki, minä puolestani suuntaisin innolla eläviin kuviin, jos tarjonta olisi monipuolisempi.
Jotta keski-ikäinen nainen voi nauttia elokuvakulttuurista, pitää olla nopea, koska minua kiinnostavat elokuvat saavat vähän näytöksiä (esimerkiksi Ammonite, Minari), siirtyvät yleensä hankaliin näytösaikoihin prime timesta ja ne muutamat esitykset myydään loppuun nopeasti, kuten Nomadlandille kävi. Onneksi olin nopea.
Laskin, että Turun Finnkinon elokuvateatterissa on perjantaina 30. heinäkuuta 37 näytöstä, joista 22:ssa näytetään Luokkakokous. Jos tämän elokuvan voimasyöttö on näin valtavaa, ei ole ihmekään, jos Valotien sanoin nämä "kusipäähahmot keräävät yleisöä lippuluukuille" – jos keräävät.
Kritiikkini ei kohdistu kyseiseen elokuvaan. Ensimmäisen Luokkakokouksen aikoinaan kävinkin katsomassa. Kaikenlaisia elokuvia tarvitaan mutta moinen yhden elokuvan pakkosyöttö tarkoittaa sitä, että jos tämä toilailuleffa ei kiinnosta, muuta ei ole saatavilla.
Selitykseksi ei kelpaa elokuvien ensi-iltojen siirtäminen koronan takia, koska kiinnostavia leffoja on pyörinyt valkokankaalla mutta valitettavan lyhyen aikaa ja harvoin.
Maltan tuskin odottaa, millä voimasyötöllä palkittua Hytti nro 6 -elokuvaa esitetään, jos vielä yhtään palkintoa saamaton Luokkakokous valtaa noin 60 prosenttia yhden päivän näytöksistä.
Liisa Linnainmaa
elokuvien ystävä