Turun Itäharju on yksi keskeisiä uudisrakentamisen painopistealueita 2020-luvulla. On kaikilla tavoin ymmärrettävää, että uuden asuntotuotannon paine kohdistuu Itäharjulle, joka on viimeinen melko lähellä keskustaa sijaitseva hiljenevä pienteollisuusalue.
Itäharjun tulevaisuuskuvassa on elävän kaupunkikuvan ja rakennusperinnön näkökulmasta toivomisen varaa. Tällä hetkellä polttavin uhka liittyy valmisteilla olevaan asemakaavaan, jossa uudisrakentamisen tieltä ollaan tuhoamassa arkkitehti Woldemar Baeckmanin suunnittelemaa Turun puhallintehtaan rakennuskokonaisuuden vanhinta osaa.
Puhallintehtaan vanhin osa on rakennettu 1950-luvulla, ja sen vaikuttava sisätila yläikkunoineen ansaitsisi tulla säilytetyksi. Rakennus on muun muassa Turun museokeskuksen lausunnossa määritelty arvokohteeksi, eikä siinä kaikki. Olisi sekä ilmastopolitiikan että alueen kerroksellisuuden näkökulmasta perusteltua säästää 1900-luvun kenties merkittävimmän teollisuuden rakennuksia suunnitelleen arkkitehdin tuotos jälkipolville.
Myös uudet alueet kaipaavat muutakin kuin asuntotuotantoa. Entinen teollisuusrakennus voi toimia historiallisena vetovoimatekijänä, ja tämä on tullut todistetusti esiin esimerkiksi Aurajokirannan teollisuuskiinteistöjen kohdalla. Niissä toimii nykyään ravintoloita, taideoppilaitoksia, Arkenissa Åbo Akademi, ja osa on pitkin jokirantaa muutettu asunnoiksi.
Puhallintehtaan vanhin osa on rakennettu 1950-luvulla, ja sen vaikuttava sisätila yläikkunoineen ansaitsisi tulla säilytetyksi.
On niin ikään selvää, että historiallisten kohteiden säästäminen on kiinteistökehittäjienkin etu. Tästä on lukuisia esimerkkejä meiltä ja ulkomailta. Historialliset rakennukset luovat identiteettiä alueelle ja ne lisäävät alueen houkuttelevuutta ja elinvoimaa.
Turun keskustaa ympäröivien teollisuusalueiden kaavoituksen kanssa ei ole enää varaa sortua lyhytnäköisiin virheisiin. On aikalaisperspektiivissä jossain määrin ymmärrettävää, että 1960-luvun alussa tuhottiin satavuotias Auran sokeritehtaan punatiilinen kortteli ilman julkista keskustelua.
Nykyään se olisi varmasti kunnostettu, sillä kysymyksessä oli Suomen ensimmäinen teollisuusrakennuksiksi alkuaan suunniteltu kokonaisuus. Vaikuttaviin tiloihin olisi tänä päivänä voitu sijoittaa hyvin monenlaisia toimintoja asunnoista puolijulkisiin tai julkisiin tiloihin.
Nyt, 2020-luvulla, katse olisi syytä kääntää 1900-luvun modernismiin. Sitä tullaan kaipaamaan myös teollisuuskiinteistöjen osalta pian yhtä paljon kuin puoli vuosisataa sitten hävitettyjä punatiilisiä teollisuuden alkuajan monumentteja.
Sodanjälkeisen teollisuusarkkitehtuurin kohteista Turussa puhallintehtaan vanhin osa on tällä hetkellä kiireellisin arvokohde. Sen uudelleenkäytön mahdollisuudet tulisi selvittää perinpohjaisesti ennen hätiköityjä purkupäätöksiä.
Arkkitehti Woldemar Baeckmanin kädenjälki näkyy vahvasti etenkin Piispankadun alueella ja monissa muissa rakennuksissa Turun keskustassa ja Helsingissä. Nyt ei ole oikea aika laittaa lihoiksi hänen Itäharjulle suunnittelemaa Turun puhallintehtaan rakennusta. Se soveltuisi monenlaiseen julkiseen käyttöön ja voisi olla uuden alueen historiallinen sydän.
Panu Savolainen
Arkkitehtuurin historian ja restauroinnin apulaisprofessori
Aalto-yliopisto
