Suomi elää metsästä nyt ja tulevaisuudessa
Turun Sanomien uutispäällikkö kirjoittaa kolumnissaan trendikkäästi puun käyttöä mollaten (TS 18.7.). Kirjoittaja viittaa isäntiin ja herroihin, jotka surutta hakkaavat metsiään.
Kirjoitus vahvistaa sitä negatiivista mielikuvaa, joka jostain syystä on nyt vallalla, ikään kuin metsän omistaminen ja sen hyödyntäminen on synneistä suurin.
Vaikuttaa siltä, että kovimpia metsänsuojelijoita ovat ne, jotka eivät aariakaan sitä omista, tietysti toisten asiat on aina helpompi panna kuntoon kuin omat.
Kolumni oli painettu paperille, uskon että kirjoittaja tarvitsee arjessaan paperia muissakin askareissaan. Mistäs se paperi taas tulikaan? Tässä valmiissa maailmassa on helppo olla idealisti, kun kaikki on käden ulottuvilla.
Mitä tulee hakekäyttöön, suuri osa hakkeesta on puuta, joka ei muuhun käyttöön sovi – jätettä, kantoja ja hakkuutähteitä. Sitä energiamäärää eivät mitkään ilmalämpöpumput pysty korvaamaan, mikä tulee hakkeesta.
Pakkastalvet eivät ole historiaa, valtakunnan sähköverkko romahtaa, jos kaikki lämpö tuotettaisiin sähköllä.
Kaikki käytössämme olevat resurssit on tavalla tai toisella hakattu, louhittu ja jalostettu maaperästä. Me elämme luonnosta, kuten aina olemme tehneet. Kehitystä onneksi tapahtuu kestävään suuntaan jatkuvasti.
Mikä onni olikaan, että EU:n metsäpolitiikassa pysyi joku järki. Miten meidän kävisi, jos suomalainen suoran puun hitaasti kasvava laatuaines olisi saman lainsäädännön alla kuin Portugalin pikavauhtia kasvavat ryteiköt, vaikka kyllähän maailmassa korkkipuutakin tarvitaan.
Lauri Ojala
(kesk)
metsänomistaja
