Miten lisätä moottoripyöräilyn turvallisuutta?
Otsikon kaltainen kysymys on herättänyt viime aikoina runsasta keskustelua eri medioiden palstoilla. Kysymys on erittäin tärkeä, sillä siinä on kysymys ihmishengistä.
Moottoripyöräily on aina ollut vaarallista ja tulee aina olemaan. Kypärä tuli vasta 1970-luvun lopulla pakolliseksi moottoripyörän kuljettajalle ja matkustajalle. Sitä ennen sai vapaasti ajaa ilman kypärää.
Tämä johti myös melkein aina kuljettajan tai matkustajan menehtymiseen, kaatumisessa ja kolaritilanteessa. Valistuneet motoristit kyllä käyttivät kypärää tietysti jo paljon ennen lain säätämää pakkoa.
1970-luvun alussa tieliikenneonnettomuudet lisääntyivät rajusti, samoin kuolemiin johtavat onnettomuudet. Yli tuhat ihmistä menehtyi liikenneonnettomuuksissa 1970-luvun alkuvuosina ja paljon joukossa moottoripyöräilijöitä.
Sen jälkeen on tapahtunut paljon: tuli tiekohtaiset nopeusrajoitukset kesällä 1973, kypäräpakko 1977, ensimmäiset moottoripyörän ajokokeet, oma moottoripyöräkortti moottoripyörän ajamiseen. Nykyään kuolemaan johtavia onnettomuuksia tapahtuu vuosittain keskimäärin 20–30, ja sekin on aivan liikaa.
Moottoripyöräkortin ajokokeet ovat kehittyneet vuosien aikana paljon. On kuitenkin yksi osa-alue, joka korostuu kuolemiin johtavissa onnettomuuksissa, eli suistumisonnettomuudet.
Moottoripyöräkortin ajokokeet ovat kehittyneet vuosien aikana paljon, moottoripyörän hidasajosta jarrutus- ja väistökokeisiin. On kuitenkin yksi osa-alue, joka korostuu kuolemiin johtavissa onnettomuuksissa, eli suistumisonnettomuudet.
Aloitteleva motoristi ei osaa vielä hallita pyörää eikä nopeutta niin, että moottoripyörä pysyy oman ajokaistansa oletetun keskiviivan tuntumassa, vaan ajaudutaan joko oman kaistan reunaan tai sitten toiselle ajokaistalle keskiviivan tuntumaan. Tämä johtaa suistumisonnettomuuksiin tai kohtaamisonnettomuuksiin kohtalokkain seuraamuksin.
Tämän johdosta pitää ajokorttikoulutusta laajentaa, niin että siihen kuuluu myös ajorataharjoittelua suljetulla radalla, jossa kouluttaja ajaa edellä ja näyttää oikeat ajolinjat sekä oikeat nopeudet eri kaarteissa. Tässä ajoharjoittelussa ei pyrittäisi mahdollisimman suureen nopeuteen, vaan optimaaliseen nopeuteen, jolla pysytään kuvitteellisella omalla kaistalla.
Toinen asia, mikä auttaa, on valtateiden ja seututeiden pensaikkojen raivaus, niin että kuljettajalle annetaan mahdollisuus havaita tielle mahdollisesti ryntäävät hirvet, peurat ja kauriseläimet.
Tämä tienvarsien raivaaminen hyödyttää kaikkia – niin vakuutusyhtiöitä kuin kaikkea tiellä liikkuvaa liikennettä, ja eniten motoristeja sekä heidän omaisiaan.
Pertti Leppänen
Motoristi vuodesta 1971