Viime aikoina on kirjoitettu paljon tulevan konserttitalon paikasta. Kirjoitusten tarkastelussa ristiriitaisuus on silmiinpistävää. Ainakin, jos puhutaan Hämähäkkitontista.
Tuntuu, että päättäjien kesken ei anneta mitään arvoa tunnettujen arkkitehtien ja muiden suunnittelijoiden lausunnoille, jotka puoltavat erittäin voimakkaasti tätä tonttia. Kaupungin edustajan kahdessa eri julkisessa lausunnossa toisen mukaan kalliorakentamisessa ei ole ongelmaa ja toisen mukaan on.
Asiantuntijan mukaan rakennuksen kuutiohinta on sama kallio- tai maanpäällisrakentamisessa. Hyvä suunnittelu on avain kustannusten kurissa pitämiseen ja laadukkaan lopputuloksen varmistamiseen.
52-jäseninen 2011-neuvottelukunta, joka koostui asiantuntijoista, visioi ehdotuksessaan vuonna 2006 konserttitalon paikaksi Hämähäkkitonttia (TS 14.2.2006). Palkittu arkkitehti Pekka Helin on tehnyt suunnitelman, jonka hänen toimistonsa on luvannut päivittää tarvittaessa omaan piikkiinsä. Helinin mukaan Turun hanke nousisi Suomessa ”kirkkaasti kärkeen”.
Perustelut suunnitelmassa konserttisalin sijoittamiseksi kallion sisään ovat hyviä, ja niistä mainittakoon muun muassa arkkitehtoninen elämys, akustiikka, stabiili ilmasto ja energian säästö. Miksi näille lausunnoille ei ole annettu mitään painoarvoa päätöksen teossa?
Rajuimman julkisen kannanoton on lausunut arkkitehti Benito Casagrande. Hänen mielestään uuden konserttitalon sijoittaminen Itsenäisyydenaukiolle on ”typerimpiä ajatuksia vuosikausiin” (TS 3.7.2021). Miksi sijoittaa puistoon rakennus, joka ei tarvitse ikkunoita?
Herää kysymys, että kannattaako typeryyksiä toteuttaa veronmaksajien rahoilla? Eiköhän näitä ole tehty jo riittävästi. Aikanaan on tehty kysely päättäjille konserttitalon rakentamisesta.
Esimerkkinä voi toimia Temppeliaukion kirkko, joka kävijämääränsä perusteella on Suomen suosituin arkkitehtuurinähtävyys. Sekin aiheutti paljon ristiriitaista polemiikkia aikanaan.
Vastauksista voi päätellä, että selkeä yhtenäinen näkemys puuttui ja vastaukset olivat pitkälti ”mutu”-vastauksia ilman tarkempaa tietoa rakennushankkeesta. On pohdittu, että voiko kongressisali olla konserttisali. Ei voi, mutta päinvastoin kylläkin.
Arkkitehdit ovat ihmetelleet, että miksi ei ole järjestetty arkkitehtikilpailua? Kaupungin edustajan julkisen lausunnon mukaan se ei olisi tuonut mitään uutta. Perustelu on outo.
Nyt kilpailutus on annettu viidelle rakennusliikkeelle. Aikataulutus, joka on keksitty suure, on nostettu hyvän suunnittelun edelle. Aikataulu on syytä laatia vasta, kun tiedetään, mitä oikeasti halutaan tehdä.
Konserttitalo ei ole pelkkä talo. Sen on oltava kulttuurillinen nähtävyys (tuote), jonka tarjoamista kokemuksista halutaan maksaa, ja todeta, että ”kannatti tulla kauempaakin”. Tokaisu koskee myös esiintyjiä.
Tokkopa rakennusliikkeiden suunnitelmat rakentamisesta puistoon, saatteena kaupungin terveiset, että ”rakennus ei saisi huutaa erinomaisuuttaan”, tuottavat tällaista tulosta.
Kalliorakentamisen ei pitäisi olla este vaan huikea mahdollisuus, kuten arkkitehti Pekka Helin on aiemmin todennut. Esimerkkinä voi toimia Temppeliaukion kirkko, joka kävijämääränsä perusteella on Suomen suosituin arkkitehtuurinähtävyys. Sekin aiheutti paljon ristiriitaista polemiikkia aikanaan.
Turkulaisten on nyt syytä sanoa itselleen ja toisilleen, että ”pannaan paremmaksi”. Siihen ei ole mitään estettä.
Nyt tarvitaan vetoomus päättäjille siitä, että Turun linna ja Tuomiokirkko eivät saa jäädä Turun viimeisiksi arkkitehtuurinähtävyyksiksi.
Matti Haanperä
Lue myös: Tuomo Karhu: Konserttitalo viipyilee kuin viini
