Miten varaudutaan poliitikon mielisairauteen?
LUKIJAN KOLUMNI
Jokaisella yleisellä uimarannalla seisoo tolppa, jossa on pelastusrengas. Se on valmiina harvinaisia mutta vaarallisia sattumuksia varten.
Myös yhteiskunnassa tapahtuu harvinaisia, vaarallisia ilmiöitä, joita vastaan olisi hyvä varautua. Mainitsen yhden.
Miten varaudumme siihen, että suurta valtaa käyttämään pääsee henkilö, jonka mielen rakenne on jollakin vaarallisella tavalla poikkeava? Miten tilanteita torjutaan ennalta? Entä miten toimitaan, jos henkilö on päässyt jo valtaan?
Moni ajattelee, että on olemassa yksi tai muutama terveen ihmisen malli. Ja vastakohdaksi kuvitellaan ihminen, joka haahuilee hassuissa vaatteissa ja puhuu sekavia. Tällaisen pilakuvan pohjalta ajatellaan, että jokainen tunnistaa mielisairaan, eikä sellaista äänestetä.
Kuitenkin jo ”normaaleja” persoonallisuuksia on valtava kirjo. Raja terveiden ja sairaiden mielten välillä on liukuva ja monisäikeinen. Vallankäytön kannalta vaarallisimpia eivät ole ”umpihullut”, vaan suuri joukko piilevästi vinoutuneita, ulkonaisesti tyylikkäitä, itsevarmoja ja karismaattisia persoonia, jotka ovat monen mielestä parhaita ehdokkaita.
Vallankäyttöön voi suorastaan valikoitua ihmisiä, joiden luonnehäiriö auttaa heitä hurmaamaan ja manipuloimaan muita. Jotkut ovat suuruusharhaisia tai suoltavat sujuvasti pajunköyttä. Toisilta puuttuu syyllisyyden tunto tai myötäelämisen kyky. Kolmannet nauttivat väkivallasta ja muiden kärsimyksestä. Kaikkia näitä ja vaikkapa päihderiippuvuutta voi ilmetä yhtaikaa.
Vallankäyttöön voi suorastaan valikoitua ihmisiä, joiden luonnehäiriö auttaa heitä hurmaamaan ja manipuloimaan muita. Jotkut ovat suuruusharhaisia tai suoltavat sujuvasti pajunköyttä.
Mielenterveyden häiriöillä on kytkentöjä rikollisuuteen. Omaatuntoa vailla oleva synnynnäinen valehtelija voi politiikassa käyttää rikollisia keinoja valtaan pääsyyn ja olla altis lahjonnalle tai kiristykselle.
Virkaan päästyään tällainen persoona voi takertua valtaansa. Hän voi nostaa muihin virkoihin tukijoitaan. Hänen sairautensa voi ”tarttua” yhteisöön siten, että moni äänestäjäkin pitää hänen päänsä oikkuja tosina.
Lisäksi hän voi tukijoineen muuttaa sääntöjä niin, että jää valtaan pysyvästi. Seurauksena voi olla mittaamatonta tuhoa ja kärsimystä, kuten sotia.
Haluan herättää pohdintaa ja keskustelua siitä, millaisia lakeja ja käytäntöjä yhteisöissä pitää olla johtajan mielenterveysongelmien varalta. Ratkaisuille olisi tarvetta myös Suomen ulkopuolella.
Yhtenä osaratkaisuna: pitäisikö korkeimpiin julkisiin tehtäviin hakevista pyytää ennen viran vastaanottoa psykiatrinen lausunto? Lausunnon voisi antaa vaikkapa kolmen potilastyössä pitkään ansioituneen lääkärin paneeli. Lausunnossa he voisivat vain lyhyesti todeta, näkevätkö he ammattitaitonsa valossa erityistä estettä tai varaumia ehdokkaan viranhoitoon.
Kun menemme uimarannalla pelastusrenkaan ohi, ajatellaanpa myös valtiota veden varassa ja virran vietävänä. Saisimmeko sen kuiville?
Kirjoittaja on turkulainen FT ja biologi.