Vaaditaan vain tekoja – niin kuin Mannerheimintiellä

LUKIJAN KOLUMNI

Mannerheimintien sulkeminen edes silmänräpäykselliseksi hetkeksi on merkki siitä, että ihmiskunta kaipaa tekoja eikä vain sanoja ja suunnitelmia. Ongelma – mikä ongelma? – syntyy siitä, että ihminen ei kykene ymmärtämään suuria lukuja eikä aina edes vähäisiä.

Monelle meistä 200 tai 250 ovat niin suuria lukuja, että sitä suuremmat ovat silkkaa hepreaa. Puhun nyt vuosista.

Me pystymme havainnoimaan noin kolme sukupolvea eteen- ja taaksepäin, ei juuri pitemmälle. Kun vuosia on pari tuhatta, sukupolvia on rapiat kuusikymmentä. Tuo luku ei kuulosta järin suurelta, mutta on silti vuosiyksikkönä mielestämme aivan tajuton määrä.

Olen ehkä liian optimistinen luullessani, että ihmiskunnan ja elämän merkitys piilee siinä, että toimimme lajin säilymisen kannalta optimaalisesti tai ainakin siihen pyrkien. Koska kosmisessa mittakaavassa muutama tuhat vuotta on kuin vähäinen henkäys universumin kiertokulussa, kaukaisten sukulaistemme – tulevien sukupolvien – syntymisen edellytyksenä on maailman elinkelpoisuus.

Kuten tunnettua, luonto ei kaipaa ihmistä toimiakseen, mutta ihminen tarvitsee monimuotoista luontoa kyetäkseen elämään. Niinpä luonnonsuojelu on ennen muuta ihmisen suojelua, ja se taas voi onnistua vain pitämällä maapallomme elinkelpoisena.

Miksi logiikkani tuntuu joistakin ihmisistä ”kiiluvasilmäiseltä” tai ”vouhotukselta”? Suurimmalla osalla ihmisistä on luontainen itsesuojeluvaisto ja niiden, joilta tämä puuttuu, odotettavissa oleva elinajan ennuste jää väistämättä lyhyeksi.

Jos omakohtainen itsesuojeluvaisto ei toimisi myös lajitoveruudessa, en minä emmekä muut kanssaeläjäni voisi olla olemassa. Emme olisi koskaan syntyneet.

Takaisin Mannerheimintielle. Koko lyhyen elinaikani on puhuttu luonnon suojelusta ja monista sen osa-alueista, mutta toimet ovat olleet kovin hidasliikkeisiä tai niitä ei ole ollut lainkaan. Saatamme ihmetellä, miten Saksassa pari sukupolvea sitten tuhottiin miljoonia oman maan kansalaisia kaasuttamalla ja sitten polttamalla.

Malka omissa silmissämme ilmastonsuojelun toimien riittämättömyydessä ei vieläkään näytä häiritsevän niitä, jotka ovat välinpitämättömiä tai kiistävät ilmaston lämpenemisen.

Jos ihmiskunta jostain käsittämättömästä syystä olisi vielä elossa tuhannen vuoden kuluttua – maailmanhistoriallisen silmänräpäyksen jälkeen – tuolloinen historiankirjoitus voisi vain ihmetellä tämän nykyisen aikamme välinpitämättömyyden määrää, kvartaalitaloutta ja heti minulle kaikki -ideologiaa.

Pieni seisokki oikeassa paikassa ehkä auttaa tulevaa historiankirjoitusta toteamaan, että kaikki ei silti vielä ollut menetetty, jos siis historiaa yhä kirjoitetaan vuonna 3021.

Kirjoittaja on kantaturkulainen vanhus.