Martinkadun kiihdytyskisat
Lämmin kesä ja suoranainen helle villitsevät liikenteessä. Martin asukkaana näen lähes päivittäin kiihdytyskisoja, käsittämättömiä ohituksia ja viritettyjä menopelejä. Usein mennään kahdella ja joskus jopa yhdellä pyörällä.
Kesällä yleistynyt ilmiö ovat isopakoputkiset ja mahdollisimman suuriääniset autot. Kovin usein niitä taitaa ohjastaa huomionkipeä nuori, jolla on vaikeuksia testosteroninsa kanssa.
Nopeusrajoitus Martinsillan jälkeen on 40 kilometriä tunnissa. On sanomattakin selvää, että ylikierrokset ovat meluhaitta myös muualla Turussa.
On tietysti kuviteltavissa, ettei poliisi ehdi valvomaan kadunpintaan maalattuja ja jo haalistumaan päässeitä nopeusrajoituksia. Siksi kannatankin Turun Sanomien (TS 11.6.) yleisönosastossa esitettyä ajatusta peltipoliiseista.
Peltipoliisille olisi jo paikkakin Martinkadun ylikäytävällä, mutta toisen saaminen jonnekin kauemmas Stålarminkadulle ei olisi ollenkaan huono ajatus. Kun liikennevalot palavat sopivasti, yksittäisen hurjastelijan tunnistaa jo kilometrien päästä.
Peltipoliiseja on esimerkiksi Pitkämäen-Suikkilan hiljaisemmalla suunnalla, joten eikö myös pääväylällä pitäisi noudattaa liikennesääntöjä? Tässäkin pätee vanha viisaus: luottamus hyvä, kontrolli parempi.
Heino Nyyssönen
Martti
