Turun Sanomien mielipiteet-palstalla julkaistiin sunnuntaina 4.7. Tomi Aunion teksti otsikolla ”Sähköbussi ei ole ratkaisu kaikkeen”. Tekstin sisältö synnytti monia ajatuksia.
Aunion tekstissä on ainakin kolme selvää virhettä tai outoutta. Aunio toteaa, että ”on erikoista, että (Fölin) bussihankinta kilpailutettiin”. Kilpailutuksella Aunio kaiketi viittaa siihen liikennöintipakettiin, johon kuuluvat muun muassa Fölin linjat 6, 7, 32 ja 42.
Koska Turun kaupunginhallitus on linjannut, että Turun Kaupunkiliikenne Oy:n hallussa saa olla vain noin 17 prosenttia Turun kaupungin sisäisestä liikenteestä, niin millä muilla tavoin tuo liikenne sitten olisi voitu hankkia?
Euroopan Unionin kilpailutuslainsäädäntö hyvin selväsanaisesti määrittelee sen, miten julkiset hankinnat tulee tehdä. Kun puhutaan kymmenien miljoonien hankinnoista, ei suorahankinta tule kyseeseen.
Tekstissään Aunio toteaa myös, että ”kertalippujen ja kuukausikorttien hinnat ovat aina nousussa”. Fölin olemassaolon aikana (1.7.2014 alkaen) on ainoastaan kerran nostettu lippujen hintoja.
Vuoden 2020 alkupuolella nostettiin kausikorttien hintaa maksimissaan kolmella eurolla ja päivälipun hintaa on nostettu eurolla, mutta esimerkiksi kertalippujen ja arvokorttien hintoihin ei ole Fölin olemassaolon aikana kajottu kertaakaan.
Lisäksi Aunio toteaa tekstissään, että ”vastaavasti kuljettajien palkat eivät nouse”. Todellisuudessa kuljettajien palkat nousevat työehtosopimusten mukaisesti.
Kaiken kaikkiaan Aunion tekstistä on rivien välistä tulkittavissa sävy, jonka mukaan linja-automatkustajat voidaan luokitella jonkinlaiseksi ”rupusakiksi”, joka joko varattomuuden tai ideologisten syiden vuoksi reissaa linjapiilillä.
Olen itse tehnyt Fölin alkamisen jälkeen omalla Föli-kortillani noin 5 200 matkaa ja se, että taas vuonna 2014 löysin linja-automatkustamisen uudestaan, on ollut kaiken kaikkiaan upea juttu. Jo tunne siitä, että en oman autoni kanssa jatkuvasti ole muun liikenteen seassa saastuttamassa ja synnyttämässä ruuhkia, on merkittävä.
On selvää, että maassamme on suuren suuri määrä sellaisia ihmisiä, jotka päivittäisessä elämisessä tarvitsevat omaa autoa. Näitä syitä on monia, eikä näitä ihmisiä millään tavalla ole tarvis moralisoida.
Juuri se, että et linja-autolla matkustaessasi suorita tai pyri mahdollisimman nopeaan matkantekoon, voikin olla rentouttava elementti.
Mutta vastaavasti on myös niitä, jotka luontevasti voisivat linja-autokyydin oman auton sijasta valita. On minulla itsellänikin auto, mutta koetan sen käyttöä viimeiseen asti välttää.
Linja-auto ja joukkoliikenne on yksi ihmiskunnan rationaalisimmista keksinnöistä. Jos kaikki maailman sellaiset ihmiset, joilla olisi varaa tai ylipäätään mahdollisuus käyttää autoa, käyttäisivät sitä, ajautuisi maailma takuuvarmasti kaaokseen.
Esimerkiksi pelkästään Tukholman metrossa tehdään päivittäin yli miljoona matkaa. Yhteen linja-autoon mahtuu näppärästi noin 50 matkustajaa. Jos ajatellaan, että yhdessä henkilöautossa on keskimäärin kaksi henkeä, tarvitaan tuon vastaavan määrän kuljettamiseen 25 henkilöautoa.
Aunio kritisoi kirjoituksessaan myös sitä, että sähköbussit saadaan muun muassa mediauutisoinnissa näyttämään päästöttömiltä. Tässä asiassa olen Aunion kanssa samaa mieltä, eli en itsekään pidä sähköbusseja päästöttöminä.
Sähkön valmistus aina jossain määrin vaatii luonnonvaroja, ja ihan varmasti oma haasteensa tulevaisuudessa on se, mihin sijoitetaan käytetyt akut ja mistä saadaan raaka-aineet, joita akkujen valmistamiseen tarvitaan.
Tästä kaikesta huolimatta julkinen liikenne, Turun alueen tapauksessa linja-autoliikenne, pystyy kuitenkin lyömään tiskiin pienemmät päästöluvut kuin se, että sama määrä henkilökuljetuksia hoidettaisiin henkilöautoilla.
Aunio korostaa tekstissään myös ihmisen liikkumiseen liittyvää vapaudentarvetta. Itse en näe asiaa niin, että matkustaminen julkisella liikenteellä jotenkin on tuon vapauden vastakohta.
Tarve vapauteen tuo huomaamattaan mukanaan myös kiireen ja sen negatiiviset vaikutukset ihmisen terveyteen. Juuri se, että et linja-autolla matkustaessasi suorita tai pyri mahdollisimman nopeaan matkantekoon, voikin olla rentouttava elementti.
Linja-automatkustamisella on monia positiivisia ulottuvuuksia. Se antaa meille ikään kuin vahingossa omaa aikaa ja vähentää ruuhkia, onnettomuuksia, saastumista ja melua. Se myös mahdollistaa uusia sosiaalisia kontakteja.
Turun seudulle on Fölin ansiosta rakennettu varsin toimiva joukkoliikennekokonaisuus ja se, mihin on syytä pyrkiä on, että saadaan autoihin matkustajia vielä reilusti lisää.
Juha Heikkilä
Turun kaupunkiseudun joukkoliikennelautakunnan lietolaisjäsen (vas)
