Ohittiko hävittäjähanke demokraattisen päätöksenteon?
Kimmo Kiljusen toimittama kirja ”Raportti uusien hävittäjien hankinnasta” herättää varmasti ilmestyessään suomalaiset veronmaksajat pohtimaan, miten näin tärkeä ja kallis hanke on päässyt etenemään eduskunnassa ilman perusteellista keskustelua siitä, miten paljon nykyaikaisen sodan kuva on mahdollisesti muuttunut ja ovatko hankittavat hävittäjät yksinkertaisesti vain reliktejä.
Ongelmaksi on muodostunut se, että puolustusvoimiemme sisälle on muodostunut kaksi koulukuntaa: kriitikot ja hävittäjäkenraalien jees-miehet.
Everstijuntta Ahti Lappi, Tuomo Hirvonen ja Pentti Tervonen arvostelevat ja sivaltavat kovalla kädellä nyt hankittavia hävittäjiä ja sanovat niiden olevan vanhentuneita, kalliita ja epäkäytännöllisiä menneiden sotien muistoja.
Varsin vakuuttavasti he selittävätkin, että käsillä oleva HX-kauppaa ei ole hälyttävä vain mittaluokkansa – kolminkertainen Horneteihin verrattuna – takia vaan myös siksi, että sodankäynnin teknologia on 30 vuodessa kehittynyt ratkaisevasti toisenlaiseksi.
Ilmasodankäynti on muuttunut siten, että miehitettyjä taistelukoneita korvataan nyt kauko-ohjattavilla droneilla.
Ilmapuolustuksessa korostuvat tällä hetkellä maasta laukaistavat torjuntaohjukset. Puolustuksen suorituskykyä voidaan tehostaa myös tehokkaalla ja monipuolisella ilmatorjunnalla.
Yhden hävittäjän hinnalla saa sata risteilyohjusta, lataa Ahti Lappi. Everstijuntta varoittaa myös siitä, että pelkän 10 miljardin euron hinnan päälle tulee hävittäjien elinkaareen vielä lisähintaa 30–40 miljardia käyttökustannuksia.
Hävittäjäkenraalit eli jees-miehet toimivat puolustusvoimien komentajan, entisen kenraalin Jarmo Lindbergin vetojuhtina, ja haluavat hävittäjät seuraavalla periaatteella: hinta ei saa olla määräävä tekijä, vaan uusien suorituskyky ja vanhojen Hornetien korvaaminen ja päivittäminen aina vuoteen 2060 asti.
F-35 on ehdottomasti maailman kehittynein häivehävittäjä ja veikkaukseni on, että siihen päädytään, elleivät kriittiset äänet pääse voitolle aivan loppumetreillä ja periaatepäätös Suomen hävittäjähankkeista jostain syystä sittenkin kaadu.
Kuitenkin tässä F-35 -hankinnassa olisi riskinsä. Kyetäänkö hävittäjän häiveominaisuus murtamaan, kestääkö F-35:n huipputeknologia esimerkiksi magneettisen pulssin, miten hyvin saadaan vastakauppoja vai saadaanko niitä, huoltovarmuus ja sadat muut pienet yksityiskohdat, jotka varmasti ovat olleet hankintaryhmän tiedossa puolustusministeriössä.
Viimeinen vanha ilmasotataistelu käytiin jo 1982 Falklandin sodassa ja siitä on aikaa vierähtänyt 40 vuotta. Siksi hävittäjähankintojen tarkastelun kohteena pitäisikin olla hinta-laatu, sopivuus Suomelle, suorituskyky ja ennen kaikkea se, mihin tarkoitukseen hävittäjät lopulta meille hankitaan.
Koko HX-kaupan ongelmana on ollut se, että se on hivutettu päätökseen ilman median kriittisiä ääniä ja eduskunnassa käytävää laajaa ja kunnollista keskustelua.
Luin vasta tällä viikolla viime vuosien 1992–1994 Hornet-hankintoja kritisoivan Heikki Hiilamon ja Simo Sipolan dokumenttikirjan ”Aavelasku”.
Kirjan mukaan hallitus ja puolustushallinto junailivat ”vuosisadan suomalaisen asekaupan” ilman muodollista demokraattista käsittelyä salaten todellisia ja lopullisia kustannuksia.
Kysymykseni puolustushallinnolle kuuluukin: Onko nyt jo liian myöhäistä nostaa hävittäjähankeen tarkoituksenmukaisuus ja mielekkyys Suomelle vielä kerran keskiöön, jotta vastaavilta kiusallisilta jälkijorinoilta ja spekulaatiolta vältyttäisiin?
Juhani Melanen
