Kunnat

Liikenne 12 -ohjelman yhteisrahoitusmallissa on unohdettu mitä kumppanuus on

Ts/Timo Jakonen
Kuntien vastuut niiden omasta infrasta koettelevat jo nyt kuntien talouden kestävyyttä, sanovat kirjoittajat.
Kuntien vastuut niiden omasta infrasta koettelevat jo nyt kuntien talouden kestävyyttä, sanovat kirjoittajat.

Suomen ensimmäinen valtakunnallinen liikennejärjestelmäsuunnitelma, Liikenne 12, on tärkeä edistysaskel kohti ennakoivampaa liikenteen ja väylien kehittämistä yli hallituskausien. Tavoitteena on saavutettavuuden, kestävyyden ja tehokkuuden parantaminen.

Isona haasteena ohjelman toteutukselle on kuitenkin rahoitus – juuri se ongelma, jota ohjelmalla pyritään ratkaisemaan.

Ohjelman suunniteltu rahoitustaso jää tarpeisiin ja tavoitteisiin nähden matalaksi, kuten liikenteen budjettirahoituksessa on usein käynyt. Vaihtoehtoisista rahoituslähteistä on puhuttu kauan, mutta asia on konkretisoitunut lähinnä edellyttämällä kunnilta yhä enemmän rahoitusta valtion hankkeisiin.

Ruotsiin verrattunaSuomi on selvästi alisuoriutunut EU:n CEF-rahoituksen hyödyntämisessä satamia lukuun ottamatta.

Perusväylänpidon rahoitustasoa on tarkoitus nostaa pitkäjänteisesti yli hallituskausien, mikä on todella tarpeellista. Kehittämishankkeiden osalta näkymä on kuitenkin niukka vuoteen 2032 asti, ja kuoppaa uhkaavat kasvattaa kevään 2021 budjettiriihessä sovitut tulevat leikkaukset liikennesektorille.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Samalla kuntien ja kaupunkiseutujen odotetaan rahoittavan entistä avokätisemmin valtion ja kuntien sopimukselliseen yhteistyöhön perustuvia valtion hankkeita. Ohjelmassa esitetään kategoriset valtion maksimiprosenttiosuudet yhteishankkeisiin myös valtion infran osalta, eli 50 prosenttia.

Tämä on omiaan johtamaan valtion infran rahoitusvastuun liukumiseen kunnille, ja se on vastoin valtion ja kuntien työnjakoa ja ristiriidassa lainsäädännön kanssa.

Kuntien vastuut niiden omasta infrasta koettelevat jo nyt kuntien talouden kestävyyttä. Kaavamaiset kustannusosuudet eivät istu sopimusyhteistyöhön ja luonteeltaan ja vaikutuksiltaan hyvin erilaisiin yhteishankkeisiin.

Niihin liittyy aina myös kunnalle koituvia huomattavia kustannuksia investoinneista esimerkiksi katuverkkoon, kunnallistekniikkaan ja joukkoliikenteeseen sekä väestön kasvun myötä myös palveluverkkoon laajemmin.

Tavoitteena tulisi olla liikenneverkon kehittämishankkeiden rahoituksen lisäys valtion budjetissa esitetystä noin 500 miljoonasta noin miljardiin euroon vuodessa.

Yhtenä lähtökohtana kaupunkiseutujen rahoitusosuuden kasvattamisessa on pyrkimys leikata maan arvonnoususta suurempi osuus investointien rahoitukseen kiinteistöveron ja maankäyttömaksujen muodossa. Tämä on sinällään valtion näkökulmasta ehkä johdonmukaista. Nämä tulot ovat kuitenkin kunnille välttämättömiä niiden omien infra- ja kasvuinvestointien rahoitukseen.

Valmisteilla olevan sote-uudistuksen toteutuessa kunnilta toki poistuu merkittävä menojen kasvupainetta aiheuttava menoryhmä, mutta velat, infrastruktuurin korjausvelka ja investointitarpeet jäävät. Kuntien taseen puolittuminen heikentää niiden rahoitusasemaa.

On myös huomattava, että liikenteen verotulokertymä on kokonaisuudessaan valtion verotulopohjaa. Kuitenkin tätä verotulopohjaa kertyy myös liikenteestä kuntien ylläpitämällä katuverkolla.

Valtakunnallisesta infrasta, kuten nopeista raideyhteyksistä, ei synny maankäyttö- ja kiinteistökehityshyötyjä ilman, että kaupungit ja kunnat panostavat vahvasti niiden omaan infrastruktuuriin, asumiseen ja palveluihin. Liikenneinvestointien luomat kansantaloudelliset hyödyt kerryttävät muutoinkin valtion verotuloja useiden eri veromuotojen kautta.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Tavoitteena tulisi olla liikenneverkon kehittämishankkeiden rahoituksen lisäys valtion budjetissa esitetystä noin 500 miljoonasta noin miljardiin euroon vuodessa vaikuttavuuden parantamiseksi. Tämä loisi edellytyksiä myös EU-rahoituksen tehokkaammalle hyödyntämiselle.

Valtion ja kuntien välisessä sopimusyhteistyössä kannattaisi vaalia luottamuksen ja kumppanuuden rakentamista yhteiseksi parhaaksi. Kustannusosuuksien periaatteet isoissa hankekokonaisuuksissa on tärkeää määritellä valtion ja kuntien yhteistyönä eikä yksipuolisena ilmoituksena.

Henrik Lönnqvist

kaupunkikehityspäällikkö, Kuntaliitto

Johanna Vilkuna

liikenneasiantuntija, Kuntaliitto

Haluatko käyttää

Osallistuaksesi keskusteluihin ole hyvä ja kirjaudu TS-tunnuksillasi

Olet kirjautuneena yritystunnuksella. Yritystunnuksella ei voi osallistua keskusteluihin.
Aloita keskustelu tästä jutusta
Viesti

Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Uudet näkökulmat keskustelussa vievät asioita eteenpäin. Siksi Turun Sanomat kannustaa verkkosivuillaan aktiiviseen ja rakentavaan keskusteluun.

Verkkokeskusteluun osallistuminen edellyttää rekisteröitymistä (jonka pääset tekemään tästä). Rekisteröityminen ei edellytä lehden tilaamista.

Keskusteluun voit kirjoittaa omalla nimelläsi tai nimimerkillä. Suosittelemme oman nimen käyttöä, sillä on arvokasta seistä mielipiteidensä takana. Ole kriittisenäkin kohtelias ja kunnioita muita. Epäasiallinen käytös estää osallistumisen keskusteluun.

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä, ja julkaisusta päättää toimitus. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda äläkä kiroile.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta. Tekstin yhteyteen voi liittää teemaan liittyviä asiallisia linkkejä, jotka toimitus tarkistaa ennalta. Mainoksia emme julkaise.

Verkon keskustelut ovat osa Turun Sanomien sisältöä, josta olemme vastuussa. Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.