Lastensuojelun avohuollon tukitoimet käsittävät paljon yhdessäoloa vanhempien ja lasten kesken; lautapelien pelaamista, kuvakorttien pohjalta keskustelua, eläinpuistoissa ja sisäleikkipuistoissa käymistä ym. toimintaa. Tämä ei useinkaan auta perheen varsinaisissa ongelmissa mutta on lapselle tärkeä positiivinen kokemus.
Jos tilanne sitten kriisiytyy huostaanottoon asti, kaikki tällaiset tukitoimet loppuvat täysin. Lastensuojelu suhtautuu huostaan otetun lapsen ja tämän vanhempien välisen suhteen hoitamiseen passiivisesti, pahimmassa tapauksessa jopa vihamielisesti.
Kuitenkin yhteisen tekemisen merkitys korostuu entisestään, kun yhteinen arki lakkaa olemasta.
Biologinen vanhempi jää helposti syrjään lapsensa elämästä. Lasta kannustetaan kiintymään sijaisperheeseen ja rajoitetaan kotona vietettyä aikaa muun muassa koulun loma-aikoina.
Huostaanoton tarkoitus on kuitenkin varmistaa lapsen vakaat ja turvalliset elinolot, eikä pitää perheenjäseniä mahdollisimman paljon erillään. Jos koti on riittävän turvallinen kotilomia varten, se on sitä myös hieman pidemmällä oleskelulla.
Lain mukaan huostaanotto on väliaikainen toimenpide, joka tulee lopettaa niin pian kuin olosuhteet sallivat. Perheen hajottaminen voi aiheuttaa niin vanhemmille kuin lapsillekin mielenterveysongelmia, jotka pahimmillaan johtavat työkyvyttömyyteen tai syrjäytymiseen. Tärkeiden ihmissuhteiden vaaliminen pienentää riskiä.
Tuntuisi loogiselta vähentää kärsimystä nimenomaan silloin, kun hätä on suurin. Miksi perhetyö loppuu kodin ulkopuolelle sijoittamiseen? He voisivat järjestää ohjattuja tapaamisia lapsen kotilomien lisäksi. Bio- ja sijaisperheen yhteistä toimintaa voisi järjestää.
Huostaanoton jälkeen vanhemmat menettävät lapsilisät ja mahdollisten tukien lapsikorotukset, joten bioperhe tarvitsee erityistä taloudellista tukea esimerkiksi päästäkseen joskus lomalle.
Kyse on ennen kaikkea asenteesta: nähdäänkö vanhempi lapsen vihollisena, jonka tarve on ristiriidassa lapsen edun kanssa? Onko sijaisperhe arvokkaampi kuin bioperhe?
Sijaisperheeseen panostetaan rahallisesti paljon toisin kuin perheterapiaan tai muuhun kuntoutukseen, jonka tavoitteena on perheen yhdistäminen. Onko lapsen kiintymyssuhteilla arvoa, kun lapsia suojellaan?
Milla Jaakkola
