Viime viikon torstaina työelämä sai jatkoa viime syksynä Metsäteollisuuden aloittamasta duunareiden kurjistamisesta.

Vaikka Teknologiateollisuuden tiedotustilaisuudessa sai kuulla jos jonkinmoisia korulauseita, totuus työpaikoilla tulee olemaan kuin märkä rätti vasten kasvoja. Työnantaja odottaa jo kieli pitkällä pääsevänsä ns. paikallisilla sopimuksilla viemään työntekijöiden etuja.

Miltä kuulostaisi reilu viiden euron tuntipalkka, ei korvausta sairastettaessa pekkasista puhumattakaan. Usealla ihmisellä ei ilmeisesti ole tietoa siitä, että nämä kaikki asiat on jokaisella TES-kierroksella neuvoteltava uudelleen. Ne eivät ole mikään automaatio, vaikka useat niin luulevatkin. Ja niiden eteen on joskus tehty töitä hartiavoimin.

Suurin kivi kengässä tuntuu olevan paikallinen sopiminen. Teknologiateollisuuden TES antaa mahdollisuuden sopia useista kymmenistä asioista paikallisesti.

Valitettavasti monissa työpaikoissa paikallinen sopiminen tarkoittaa sitä, että työnantaja tai hänen palkkaamansa esimies ei edes halua sopia mistään. Vuosien saatossa monet yleiskorotukset ovat päätyneet ns. perälautaan, koska työnantajapuolella ei ole mitään halua neuvotella mistään. Toki poikkeuksiakin työnantajissa on.

Eikä se palkka tällä alalla ole mikään päätähuimaava. Vai miltä kuulostaa reilu kymppi tunnissa, siitä sitten verot pois ja mahdolliset matkakustannukset. Eipä siinä sitten palkkapäivänä hirveästi hurrata, kun katsoo laskupinoa ja tyhjää jääkaappia. Tili tuli ja meni. Eikä mahdollisesti edes riittänytkään kaikkeen.

Jos siis oikeasti halutaan, ettei siirryttäisi ajassa 100 vuotta taaksepäin ja pelkkään isäntävaltaan, kannattaa liittyä oman alansa liittoon. Yksin asioille ei paljoakaan voi tehdä, mutta yhdessä meissä on voimaa. Joukkovoimaa.

Marika Ilola

Teollisuusliiton valtuuston jäsen

(vas)