Ketä nyt pitää vastustaa?
Vuosi sitten yhteinen vastustaja oli koronavirus. Nyt keskustelu on tarkentunut tai hämärtynyt niin, että vastustajia on paljon muitakin. Koronasolidaarisuuden tilalle on tullut kilpailevia syntipukkiteorioita.
Yksi syyllistämisen kohde ovat piittaamattomat viruksen levittäjät. Niitä ovat olleet Alppien hiihtokeskuksien kävijät, kotiin palaavat matkailijat ja Lapissa bilettävät lomalaiset. Alkusyksystä pahiksia olivat sitten yökerhoissa juhlivat nuoret.
Nyt viruksia levittävät työhön Suomeen tulleet duunarit ja vaihto-opiskelijat. Tässä keskustelussa unohtuvat ahtaat asunnot ja yhteiset keittiöt. Kaikki eivät voi valita eristäytymistä.
Erityisesti somessa on porukka, joka arvostelee lääketieteen tutkijoita, jotka pelottelevat kansaa tai eivät heti tiedä lopullista totuutta. Tutkijoiden keskustelusta poimitaan ja nostetaan esiin omia kokemuksia tai ennakkokäsityksiä tukevia osia. Lääketieteen alalla vakiintunutta käsitystä kumotaan yksittäisten asiantuntijoiden sanomisilla.
Kriittisellä asenteella kadotetaan todellinen kriittinen lukutaito.
Koronasolidaarisuuden tilalle on tullut kilpailevia syntipukkiteorioita.
Tilanteen pitkittyessä yhä suositumpi vastustaja on hallinto ja hallitus. Hallitusta voi vastustaa aina, koska se rajoittaa yksilöllisiä vapauksiamme, antaa määräyksiä ja käyttää sitä valtaa, jota käyttämään se on valittu.
Helsingissä oli viikko sittenlauantaina valtakunnallinen mielenosoitus koronalta suojelemista vastaan. Onneksi poliisi ei provosoitunut.
Niin kuin yksi nuori mielenosoittaja sanoi, olisi se ihanaa, jos ei tarvitsisi pelätä koronaa. Toivotaan myös, että tapahtuman koronatartuntojen jäljet eivät ole kammottavia.
Jos joku lukisi informaatiovaikuttamisen käsikirjaa ja haluaisi nyt oikein hehkuttaa ja hämmentää suomalaisten tyytymättömyyttä, niin koronaan syylliset olisivat osuva aihe. Niin saataisiin median huomiokone käyntiin ja jos mahdollista voitaisiin provosoida poliisiakin.
Jukka Oksa
Turkuun muuttanut eläkkeellä oleva sosiologi
