Turun kauppatoria odottavat myllerrykset vievät tämän tärkeän tilan ilmeen taas lyhytnäköisyyden umpikujaan. Torin pohjoispuolelle ehdotettu "Aleksandranpuisto" on tästä viimeisin ilmentymä.
Ylen viime kesänä julkaiseman jutun perusteella turkulaiset antavat suunnitelmalle "täystyrmäyksen". Turun kaupunkisuunnittelujohtajan mielestä taas rakennukset edustavat "erittäin hienoa" tapaa kehittää kaupunkia.
Jokainen pystyy kuitenkin havaitsemaan, että viivakoodi-ikkunallinen toimistoparkki-estetiikka toimii ortodoksisen kirkon vieressä yhtä hyvin kuin Helsingissä Makkaratalo Ateneumin naapurina.
Taas kerran ollaan tilanteessa, jossa kaupunki, arkkitehdit ja rakennusfirmat ovat viemässä kehitystä suuntaan, jota väestö vastustaa.
Nyt ollaan remontoimassa Kauppatoria 21. vuosisadan silmille siedettävään kuntoon, kunnes 20 vuoden päästä aukion ilme on taas väsynyt ja vanhanaikainen. Miksi? Koska modernismi on kestämätöntä Ikea-strukturalismia. Tämän takia Euroopan hienot historialliset torit pysyvät ajattoman kauniina, kun Kauppatori esteettisessä mielessä pysyy glorifioituna lähiöaukiona.
Mallia voisi sen sijaan ottaa Saksasta, joka on vielä kulttuurimaa ja toimiva kansalaisyhteiskunta. Berliinissä avattiin äsken jälleenrakennettu preussilainen kaupunkilinna, Potsdamissa uusklassinen kaupunki nousee taas, Frankfurtissa valmistui vastikään osa sodassa tuhoutuneesta vanhasta kaupungista. Dresdenissä rakennetaan kortteleittain barokkitaloja.
Suomen kulttuuriperintö on tietysti Saksaa huomattavasti vaatimattomampi, ja jälleenrakentaminen paljon helpompaa. Minkä takia Suomen vanhimman kaupungin keskusta on siis vieläkin betonin vallassa? Ja miksi uudisrakennukset ovat samaa vanhaa kertakäyttö-modernismia?
"Aleksandranpuiston" sijaan voitaisiin jälleenrakentaa Hotelli Phoenix ja Cygnaeuksen koulurakennus, jotka purettiin tonteilta 1959 ja 1968. Niiden jälkeen olisivat vuorossa Vanha Postitalo ja Lindblomin talo. Säästöpankin talon julkisivu olisi helppo palauttaa alkuperäiskuntoon.
Näin Turulla olisi taas nimensä ja historiansa arvoinen keskustori.
Nicolas von Kraemer
historioitsija
