Mitä kuuluu perheille ja lapsille?
Turun Sanomissa oli 22.3. uutinen huostaanottojen rajusta lisääntymisestä. Uutinen ei itseäni lastensuojelun ammattilaisena yllättänyt, vaan päinvastoin olin jo tovin odotellut "padon murtumista".
Olemme joutuneet elämään jo vuoden päivät erilaisten koronarajoitusten ympäröimänä. Pimentoon on jäänyt se tosiasia, että meillä on paljon perheitä, joissa lapset kasvavat hyvin haastavissa olosuhteissa ja avun tarve on valtava. Lapsiperheet joutuvat haasteidensa kanssa tottumaan jonossa olemiseen eri palveluiden saamiseksi.
Lastensuojelun työntekijänä tiedän, miten meiltä jää näkemättä monien perheiden ja lasten hankala tilanne. Esimerkiksi lisääntynyt päihteiden käyttö sekä perheiden mielenterveyteen liittyvät haasteet ovat jääneet näkymättömiin koronaeristysten aikana.
Vuosi on meille aikuisille suhteellisen lyhyt aika, mutta lapsen elämässä yksi päivä, viikko tai jopa kuukausi on pitkä aika elää haastavissa olosuhteissa.
Mitä tilanteelle voidaan tehdä? Pystytäänkö tällä hetkellä esimerkiksi lapsiperheiden sosiaalipalveluissa vastaamaan riittävästi perheiden kokonaisvaltaiseen tukemiseen? Etäyhteys ei yksin riitä, eikä vastaus siitä, miten perhe tai lapsi on kirjattu avun piiriin. Palvelujonossa oleminen ei hoida asiaa, vaikka antaa selityksen siihen, että kyllä me olemme vähintään näennäisesti tarttuneet asiaan.
Lapsen avun tarpeessa pitää ryhtyä sanoista tekoihin välittömästi. Mikäli kaupunki ei siihen omin voimin pysty, niin meillä on yhteiskunnassa monta toimijaa, joilla on osaamista ja mahdollisuus tarttua perhettä tukeviin asioihin ripeästi. Mitä varhemmin perhe saa tukea, sitä inhimillisempi ja taloudellisempi on lopputulema.
Viime aikoina on itselleni tullut vahva tunne siitä, että Turussa odotellaan soten alkua ja muu toiminta sen ympärillä on jähmettynyt.
Suhtaudun positiivisesti perhekeskus-ajatteluun, jossa julkisten palveluiden tuottajat ja järjestöt voisivat toimia rinnakkain. Meidän on aivan välttämätöntä ottaa perheistä ja lapsista koppi. Tarvitsemme laadukkaat julkiset palvelut sekä järjestöjen ja niiden ammattilaisten sekä tarvittaessa kolmannen sektorin toimijoiden saumatonta yhteistyötä.
Luodaan yhdessä lapsille turvallinen ja iloinen paluu kouluelämään ja vapaa-aikaan.
Jarmo Aalto
sosionomi, perhevalmentaja
(sd)
