Tuo on erittäin hyvä kysymys, varsinkin kun ammattikouluissa ollaan paljon etäopiskelussa lähiopetuksen sijaan.

Ymmärrän kyllä erittäin hyvin sen, että rajoitukset ovat meidän kaikkien suojelemiseksi ja ymmärrän sen, että virukset ja taudit leviävät joukoissa. Olen silti huolissani siitä, että toisen asteen opiskelijat niin lukiossa kuin ammattikouluissa opiskelevat oman opiskelun kannalta todella kriittisessä vaiheessa etäopiskeluna.

Miten todellakin käsityötä opiskeleva voi oppia saman asian etäyhteyden välityksellä kuin koulussa lähiopetuksena? Miten esimerkiksi hitsausta opetteleva oppii hitsausta, jos ei kotona ole hitsausvälineitä eikä se etäopetus ole koskaan samanveroista kuin lähiopetus?

Myös motivaation puute lisääntyy, kun ei ole sosiaalista kanssakäymistä, nuorten huonovointisuudesta näin korona-aikana puhumattakaan.

Toinen asia, mistä olen huolissani, on vuokra- ja määräaikaisten sopimusten ketjuttaminen ja se, että vuokratyövoimasta on tullut monessa yrityksessä vakinaiset sopimukset syrjäyttävä tekijä.

Vuokratyöntekijä on erillisen yrityksen työntekijä ja tämä yritys muodostaa sopimuksen tästä työntekijästä sen yrityksen kanssa, missä töitä tehdään.

Vuokratyö on myös määritelty laissa niin, että vuokratyön pitäisi olla aina tilapäistä.

Vuokratyösopimuksia tarvitsisi mielestäni kohdella niin kuin määräaikaisia työsopimuksia. Liiallinen vuokratyösopimusten ketjuttaminen pitäisi kieltää suoraan lailla.

Kun yrityksessä käytetään vuokratyövoimaa jatkuvasti vakinaisen henkilökunnan rinnalla, yritykseen on muodostunut kahden ellei jopa kolmen kerroksen työmarkkinoita.

Aikoinaan oli varmaan hieno idea saada nopeasti yrityksille työntekijöitä, kun tuli sesonkiajan aiheuttamia tuotantopiikkejä, näin oli nopeasti saatavissa lisäkäsiä yrityksiin. Tästä kaikesta on vaan nykyään tullut enemmän sääntö kuin poikkeus.

Yrityksissä vuokratyöntekijä ei ole koskaan samanarvoinen kuin yrityksen oma toistaiseksi- tai vaikka määräaikaisessa työsuhteessa oleva työntekijä, vaikka tämä vuokratyöntekijä olisi ollut tekemässä siinä yrityksessä töitä monen sopimuksen kautta jopa neljä vuotta, niin kuin eräässä tapauksessa on.

Yrityksen omat työntekijät voivat esimerkiksi saada bonuspalkkioita, koronalisää tai muuta vastaavaa ja samaan aikaan voidaan rajata nämä vuokratyöläiset tämän järjestelmän ulkopuolelle. Onko tämä oikein, mielestäni ei ole.

Yritys muodostaa sopimuksen nimenomaan vuokratyöyrityksen kanssa ja kolmantena osapuolena on vuokratyöläinen. Vuokratyöyritys on palkan maksajana työläiselle. Tämä kolmio muodostaa juuri sen porsaanreiän, että tällaiset monen kerroksen markkinat ovat mahdolliset.

Onko tällainen toimintatapa pidemmän päälle edes yritykselle hyödyksi? Eikö monelle yritykselle olisi hyväksi investoida tulevaisuuteen siten, että kaikki työntekijät, ketkä töitä tekevät, ovat samanarvoisia?

Sitten on vielä halpatyövoiman ketjuttaminen. Tästä olisi kai oma tarinansa kirjoitettava, mutta sama sääntö pätisi myös tähän. Kaikkien työntekijöiden pitäisi aina olla samojen yrityksessä olevien työehtojen piirissä.

Ja tiedonsaantioikeutta pitäisi näissä tapauksissa parantaa luottamusmiehille, ammattiosastoille ja ammattiliitoille.

Matti Rajala

Turun Puuseppäin ammattiosaston puheenjohtaja

(vas)