Kaikki vammaiset ihmiset eivät pysty palkkatyöhön. Silloin on kaksi vaihtoehtoa: avotyötoiminta ja työtoiminta työkeskuksissa.

Työ- ja päivätoiminnan sijasta päivä voi sisältää muuta mielekästä toimintaa ja esimerkiksi harrastuksia.

Vammaisten henkilöiden kohdalla avotyötoiminta nähdään melko pysyvänä ja pitkäaikaisena ratkaisuna. Vakiintunut avotyötoiminta mahdollisesti ehkäisee työsuhteista palkkatyöllistymistä, koska työnantajat ovat tottuneet saamaan edullisesti huoltosuhteisen työntekijän. Tämä puolestaan lisää eriytymistä yhteiskunnan tietynlaisista rooleista.

Moni ihminen määrittelee nykyään elämänsä työn ympärille. Palkkatyö onkin yksi suuri näkökulma identiteetin rakentumisen ja yhteiskunnassa oman paikkansa löytämisen kannalta.

Työympäristön esteettömyys ja ergonomisuus ovat vammaisten hyvinvointia ja mielekkyyttä. Teknologian ja monipuolistuneiden kommunikointimahdollisuuksien lisäksi ympäristöä on osattu muokata mahdollistavammaksi. Osallisuus on lisääntynyt huomattavasti.

Työhyvinvoinnille merkittäviä ovat vammaisten ihmisten osallisuuden edistäminen, yhteiskunnallisen merkityksen kokeminen, täysivaltainen jäsenyys ja samat mahdollisuudet kuin muilla.

Osallisuuden edistämisen mahdollisuuksiin vaikuttaa yhteiskunnan asenne. Suvaitsevaisuus ja huomioonottavuus edistävät osallisuutta yhteiskuntaan.

Vammadiagnoosin saanut henkilö joutuu lähes automaattisesti työkyvyttömyyseläkkeelle, mikä johtaa siihen, että mahdollisuudet työllistyä ovat erittäin rajalliset. Jo vammaisten ihmisten perustoimeentulon nimeäminen työkyvyttömyyseläkkeeksi antaa yksilölle työntekijäkansalaisuudesta poissulkevan leiman.

Täyden kansalaisuuden saavuttamisessa on ollut vammaisilla vaikeuksia. Tuleekin pohtia, mihin yhteiskunnan täysimääräisen jäsenyyden tulisi oikeuttaa, kun puhutaan vammaisten henkilöiden yhdenvertaisuudesta, osallistumisesta ja osallisuudesta.

Kaj Fredriksson

Vasemmistoliiton vammaispoliittisen työryhmän jäsen

Kaarinan Vasemmistoliiton jäsen