Mäntymäen asunnoista ja yhteisöllisyydestä
Kirjoitan kommentoidakseni Mäntymäkeen rakennettavia asuntoja koskevaan juttua (TS 24.2.). Siinä Johannes Malmi, TVT:n kehittämispäällikkö, sanoo: ”Ensin niitä taloja vastustetaan, sitten niihin kohdistuu odotusarvoja.”
Mäntymäen asuntorakennuksetovat muutakin kuin purettavia talovanhuksia. Alueelle oli tai on muodostunut asukasyhteisö. Siinä asukkaat tuntevat toisensa.
Asukkaat auttavat toisiaan arkipäivän pulmissa. He viettävät vapaa-aikaansa yhdessä. Kesällä pihakahvit kukkaistutusten lomassa on yhteisöllisyyttä, jota asukkaat jäävät kaipaamaan.
Ihminen tarvitsee lähellä olevaa metsää, kallioita, lintuja, luontoa. Tämä yhteisöllisyys menetetään uutta ja tehokasta rakentamalla.
Nyt rakennettavat asunnot ovat pääasiassa erityisen pieniä, ”yksinasuville” suunnattuja yksiöitä. Rakennetaanko uutta tehokkuus ja raha edellä?
”Yksinasuvat” eivät asu ahtaasti omasta halustaan, vaan taloudellisesta pakosta.
En tiedä, onko yhteisiä tiloja suunniteltu. Jollei, niin suunnitellaan niitä. Vielä ei ole myöhäistä ottaa asukkaita huomioon asuntoja suunnitellessa.
Tämäkin uusi alue voisi olla viihtyisä, jos annetaan edellytykset viihtyä yhdessä, nauttia luonnosta, järjestää yhteisiä tapahtumia.
Toivon, että rakentamisessa otettaisiin huomioon yhteisöllisyyden muodostuminen. Se ei synny itsestään. ”Yksinasuvat” eivät asu ahtaasti omasta halustaan, vaan taloudellisesta pakosta.
Eira Kejonen
Rakennusarkkitehti, entinen mäntymäkeläinen
”yksinasuva”