Turun ja kaupunkiseudun rakenne kehittyi aikanaan vahvasti autoliikenteen – sekä yksityisen että julkisen – vaatimusten mukaan. Lähiöiden rakentuminen oli aikanaan vilkasta siksikin, että pyrittiin rajoittamaan asuntojen rakentamista aivan keskustaan.

Oikein tai väärin – kaupunki kehittyi sen ajan mieltymysten nojalla. Kaupunkirakenne on tämän vuoksi julkisen joukkoliikenteen kannalta haasteellinen.

Yksityisautoilua pyritään nyt voimallisesti rajoittamaan unohtaen olemassa oleva rakenteesta johtuva liikkumisen tarve. Jossain määrin voidaan kyllä ohjata valintoja julkisen palvelun, yksityisautoilun ja kevyen liikenteen välillä, mutta lopullinen ratkaisu jää kyllä kaupunkilaisten käsiin.

Tästä kaikesta johtuu, että kokonaisratkaisun löytäminen julkisen liikenteen kehittämiseen on tuskallisen vaikeaa. Raitiotie on noussut ainakin vihreiden enemmistön piirissä pulman perusratkaisuksi.

Se ei voi olla toimiva ratkaisu, sillä pikaversiona pysäkkien välit menevät niin pitkiksi, että se ei ole kilpailukykyinen yleisön silmissä. Tarvitaan siis vielä erikseen syöttöliikennettä, jotta käyttäjiä löytyy tarpeeksi.

Raitiotietä suunniteltaessa pitää osata katsoa ainakin 100 vuoden päähän, eli on otettava kanta asukasmäärän, liikennetarpeen ja kaupunkirakenteen kehitykseen yli ajan. Raitiotie on ratkaisuna jäykkä eikä mukaudu ympäristön muutoksiin.

Intomielisten raitiotien kannattajien tulisi perehtyä vanhoihin kaupunginvaltuuston pöytäkirjoihin, joista löytyy perustelut raitioteistä luopumiseen. Ratkaisuun päädyttiin kustannusten ja liikenteen sujuvuuden näkökulmista. Raitiovaunupysäkkien haitat eivät ole mihinkään poistuneet 50 vuodessa.

Nyt kai ajatellaan, että kunnallishallinto pystyy poistamaan autoliikenteen keskustan alueelta eli pakottamaan kansan ruotuun. Toiveiden tynnyri on tunnetusti avara.

Raitiotien toteuttaminen merkitsee todella erikoista menneen ajan ratkaisua. Pikaraitiotie harvoine pysäkkeineen olisi joka tapauksessa liikenneympäristöön uusi elementti, jonka sijoittaminen pienemmänkin autoliikenteen oheen aiheuttaa hidastumista ja ajoittain ruuhkia.

Raitiotien kustannuksista kaupungille ei ole vielä syntynyt luotettavaa laskelmaa. Pankkityöstä saamani kokemuksen mukaan ensimmäinen arvio pitää kertoa ainakin kahdella.

Kaupungin on asetettava nyt esillä olevat suuret investoinnit tärkeysjärjestykseen. Kiireellisin on ilmeisesti home- ja muiden ongelmakoulujen korjaaminen ja uudisrakentaminen. Nykyisellään oppilaiden, opettajien ja muun henkilöstön terveyden vaarantuminen on kaupungille kaikkein kallein vaihtoehto.

Tämän jälkeen voidaan siirtyä musiikkitalon ja museoiden ajoituksiin ja kustannuksiin.

Nykyisen poikkeustilanteen purkautumisen aikataulusta ja kustannuksista ei ole tietoa, mutta pikaraitiotien rakentamista kaupunki ei mitenkään pysty rahoittamaan. Tämän selvän asian Olli A. Manni on todennut (TS 30.1.) eikä sitä muuta kuntavaalien tulos mitenkään. Raitiotie sitoisi kaupungin totaaliseen velkavankeuteen, jonka vaikutus tuntuisi läpi linjan kansalaisten arjessa.

Vihreiden valtuutettujen kriittinen puheenvuoro (TS 4.2.) pyrkii suorastaan provosoimaan raitiotiehankeen sukupolvien väliseksi kiistakapulaksi. Epäsuorasti siinä väitetään, että nuorilla on asiassa suurempi viisaus, vaikka vanhemmat muistavat entiset haitat selvästi.

Raitiovaunujen innokkaat puoltajat ovat kaapineet kokoon joukon perusteita, jotka liittyvät profiloitumiseen, kaupunkikuvan nykyaikaistamiseen, muihin kuvitelmiin ja toiveisiin. Ehkä jollain tavalla merkittävä on ajatuskulku, jonka mukaan raitiotie houkuttelee vaikutusalueelleen asuntorakentamista ja toimitilainvestointeja. Näin tonttien hinnat pääsisivät nousemaan merkittävästi.

Teoreettisesti tämä voi olla mahdollista, jolloin kaupunki saattaisi keventää rahoituskuormaansa tonttien myynnillä.Tästä toiminnasta seuraisi tietysti näiden asuntojen hintojen kasvua ja laajemminkin asumiskustannusten – jo ennestään kohtuuttomien – nousua. Aivovoimistelua todella vaatii, jotta ymmärtää, miten kannattavaa tämä on asumiskustannuksia maksaville kaupunkilaisille.

Saasteettoman liikenteen kehittämiseen on sijoitettu jo todella suuria panoksia maailmalla. Saattaa olla, että löydetään aivan uusia ratkaisuja, joilla päästään polttomoottoreista eroon. Sähköbussien kehittäminen ottaa edelleen uusia kierroksia, jolloin massatuotanto tulee painamaan hintoja. Parhaillaan käytettävissä olevan tiedon nojalla sähköbusseista löytyy turkulainen ratkaisu joukkoliikenteeseen.

Perustuslakimme mukaan ”julkisen vallan on edistettävä väestön terveyttä”, joten liikenneympäristön kehittämisen keskeinen ohjeistus tulee kaikkein korkeimmalta taholta ja korostaa kevyen liikenteen roolia.

Paavo Salonen

filosofian kandidaatti, TYO