Sain erinomaiset eväät elämään kunnallisesta lastenkodista
Turun Sanomissa 14.2. julkaistussa jutussa "Karua kuultavaa" dokumentaristi Visa Koiso-Anttila antaa lastensuojelusta kovin yksipuolisen ja synkän kuvan.
10 vuotta lastenkodissa asuneena ja 15 vuotta lastensuojelun piirissä olleena minulla on huomattavasti kiitollisempi näkemys lastensuojelusta.
Sain erinomaisen kasvatuksen Turun kaupungin lastenkodista, jonka myötä minusta kasvoi tasapainoinen, menestynyt ja työssäkäyvä perheenisä. Samoin on käynyt monelle muullekin nuorelle, jotka asuivat kanssani samaan aikaan lastenkodissa.
Kokemukseni ovat kuitenkin kunnallisesta palvelusta, kun taas Koiso-Anttila viittaa erityisesti yksityisiin palveluntarjoajiin. Mielestäni jutussa sekoitetaan kiireelliset sijoitukset yksityisiin laitoksiin ja pitkäaikaissijoitukset kunnallisiin yksiköihin. Ulkopuolisille juttu saattaa antaa siten vääristyneen kuvan lastensuojelusta tai sen motiiveista.
Minun kokemuksissani leikimme pihalla ja puistoissa tuntikausia. Hieman varttuneempana sain käydä asioimassa itsenäisesti kaupoissa ja keskustassa.
Mitään 15–45 minuutin sääntöä ei ollut, kuten nimimerkki "Punahilkka" kertoo kokemuksistaan. Päinvastoin, nuoria kannustettiin harjoittelemaan itsenäistymistä, ulkoilemaan ja harrastamaan mieluisia asioita. Sain ohjaajilta ja omahoitajilta aktiivisesti tukea ja kannustusta elämän eri osa-alueille.
Fyysinen väkivalta on ehdottomasti kiellettyä niin ohjaajilta kuin nuorilta. Kiinnipito on ammattilaisten suorittama keino saada aggressiivinen nuori rauhoittumaan turvallisesti ja sitä varten ohjaajat saavat aktiivisesti koulutusta.
Kiinnipitotilanteet olivat usein muillekin asukkaille pelottavia, jos aggressiivinen nuori uhkasi väkivallalla, heitteli esineitä tai kävi fyysisesti käsiksi. Kiinnipidon tarkoituksena oli saada nuori rauhoittumaan siten, ettei hän vahingoittaisi itseään tai muita. Ei missään nimessä nuoren fyysinen satuttaminen tai rankaiseminen.
Aikuisiällä olen kuitenkin kuullut tarinoita yksityisistä laitoksista, joissa on liian vähän työntekijöitä, liian paljon asiakkaita tai ohjaajilla on puutteellinen koulutus alalle. Tämä saattaa johtaa jutussa mainittuihin tapauksiin, joissa ohjaajilla ei ole riittävästi aikaa jokaiselle nuorelle tai tarvittavaa osaamista reagoida nuorten oireiluun.
Muutaman viikon työssäoppimisjakso yksityisellä ei korvaa monivuotista ja monipuolista sosiaalialan koulutusta. Myös ohjaajien sijaisuuksissa saatetaan joustaa vaatimuksista. Nuorten kannalta tämä ei ole hyväksyttävää.
Kuntien tulisikin pitää tiukasti kiinni omista palveluistaan eikä ulkoistaa lastensuojelua ilman riittävää valvontaa yksityisille yrityksille. Erityistä huolenpitoa tarvitsevilla lapsilla liiketoiminnan tekeminen lasten oman hyvinvoinnin uhalla on täysin epäeettistä.
Lopulta kunnat ja kuntalaiset maksavat jokaisesta syrjäytyneestä nuoresta moninkertaisen hinnan, ei yksityisen lastensuojeluyksikön omistaja.
Ruma ankanpoikanen
Turku
