Niin kauan kuin muistan, aina kun on tullut ongelmia taloudellisesti maailmalla tai kotimaassa, kunnissa on aloitettu keskustelu leikkauksista.
Nyt vaalien alla puhutaan monissa poliittisissa ryhmissä, miten taloudesta on pidettävä huolta. Se onkin tosi kova haaste, etenkin sen jälkeen, kun nyt otettua 18,3 miljardin koronavelkaa aletaan maksaa takaisin. Ja veikkaan, ettei perälautaa voida vieläkään sulkea, koronaa ei ole nujerrettu.
Eräät sanovat, että eläkkeitä on leikattava. Hyvin helppo ratkaisu, mutta se lisää veroja tai köyhyyttä ikäihmisille. Minusta on haettava uusia ratkaisuja.
Meitä ikäihmisiä on Suomessa kaikkiaan yli 1,5 miljoonaa. Vain kymmenkunta prosenttia on jatkuvan avun tarpeessa. Loput pyrkivät tavalla tai toisella pitämään itsestään huolta tai heidät on pidettävä aktiivisina.
Voitaisiinko ajatella, että mahdollistamme lapsien, nuorten, lapsiperheiden sekä ikäihmisten hyvän elämän tai ainakin sen tukemisen ikäihmisten kautta? Ikäihminen on yhteiskunnan resurssi. Ei leikata keneltäkään, vaan ”hyväksikäytämme”, aktivoimme ikäihmisiä. Aktivoimme heidät ja myös talouselämää lisääntyvällä hyvinvoinnilla.
Aktivointi on se sana. Mitä se tarkoittaa? Jos saamme pidettyä ikäihmiset aktiivisina henkisesti ja fyysisesti, he tai me elämme 10–20 vuotta pidempään poissa laitoksista. Miltä tuntuisi aluksi tavoite ”500 000 suomalaista 10 vuotta pidempään kotona”?
Yksi keino on, että kannustamme ikäihmisiä jatkamaan työurallaan tai hankkimaan uuden työn. Kannustan kaikkia kokeilemaan.
Itse vaihdoin 40-vuotisen johtamisuran Puolustusvoimissa ja vapaaehtoisessa maanpuolustuksessa palveluammattiin. Ajan invataksia. Olen oppinut siellä esimerkiksi, mitä tarkoittaa kiitos.
Yhteiskunta voisi laskea eläkeläisen verotusta tai tukea työnantajaa ikäihmisen aktivoinnissa.
Lisää tehtäviä syntyy, kun selvitämme resurssitarpeen ja palvelujen tuottamistarpeen eri hallinnonaloittain. Kartoitamme, mitä tarkoittaa, jos tietyllä hallinnonalalla teemme tietyn ratkaisun, mitkä ovat ratkaisun vaikutukset toisille hallinnonaloille tässä ja nyt sekä 10 vuotta eteenpäin. Nyt puhumme myös ennaltaehkäisevästä toiminnasta.
Miten voisimme pienentää julkisen terveydenhoidon taakkaa? Voisimmeko ”hyväksikäyttää” tuhansia eläkkeellä olevia terveydenhoidon ammattilaisia julkisen terveydenhuollon tukena?
Voisimmeko esimerkiksi mahdollistaa omaishoitajille kerran viikossa mahdollisuuden omaan harrastukseen? Silloin omaishoitajaa tuuraisi vapaaehtoinen ”sijais”omaishoitaja. Omaishoitaja jaksaisi näin pidempään, omainen pysyisi kotihoidossa pidempään ja ikäihminen, vapaaehtoinen pysyisi henkisesti aktiivisena ja poissa laitoksesta pidempään.
Voisivatkovapaaehtoiset terveydenhuollon ikäihmiset ottaa kansalaisilta verikokeita, mitata esimerkiksi sokeriarvoja, verenpainetta, punnita jne? Vapaaehtoisille annettaisiin raja-arvot ja kun ne ylittyvät, asiakas ohjattaisiin terveydenhoitajalle tai lääkärille.
Asiakkaalla voisi olla vihko, jonne seurantahistoria kirjattaisiin. Näin toimisi seuranta ilman terveydenhoidon tietojärjestelmiä ja tietoturvaoikeuksia.
Esitän tavoitteeksi ”yksi aivoverenvuoto vähemmän vuosittain joka kunnassa”.
Voisimmeko käyttää ikäihmisiä koululaisten ja nuorten harrastustoiminnan ohjaajina? Voisimmeko opettaa sähkökatkojen varalta valmiuksia koululaisille vapaaehtoisia ikäihmisiä hyödyntäen? Voitaisiinko opettaa taitoja ”viikko ilman sähköä” jne.? Ikäihmiset hallitsevat käden taidot. Ei muuta kuin ”hyväksikäyttämään”.
Voisimmeko lisätä yhteisöllisyyttä niin, että ikäihminen voisi toimia lapsiperheen ”sijais”isovanhempana? Uskon käyttöä olevan.
Edellä esitetty edellyttää muutamia asioita. Emme etsi niitä vastauksia, miksi asiaa ei voi toteuttaa, vaan arvioimme resurssitarpeen hallinnonaloittain. Siinä kunnanjohtajalla on merkittävä rooli hallinnonalojen kartoitustyön johtajana.
Työhön on kutsuttava mukaan terveydenhoidon kuntayhtymät, talouselämä, viranomaiset ja seurakunta. Tämän työn pohjalta vapaaehtoisjärjestöille tarjotaan täsmällisiä tehtäviä.
Työn voi aloittaa nyt ja toteuttaa täysin, kun korona on nujerrettu. Työn toteutuksessa tulee esille varmaan kymmeniä, jos ei satoja resurssitarpeita, joihin meitä ikäihmisiä voidaan aktivoida.
Mauri Ikonen
Masku
