Näinä päivinä monen vanhuksen postilaatikosta löytyy kirje, jonka mukaan sen saaja on velkaa pankille. Pankkitilillä ei ole rahaa, mutta tili on lopettamatta, ja se maksaa – näin alkuun – pari euroa kuukaudessa.

Jos tiliä ei lopeta eikä maksa 24 euroa vuodessa, jossain vaiheessa laskun summa tyhjästä pankkitilistä voi nousta perintäkulujen kanssa satoihin euroihin. Takuueläkkeestä tuollaisia rahoja ei enää hevin maksella. Rysä on viritetty.

Miksi tiliä sitten ei ole aikoinaan lopetettu? Syitä voi olla vaikka mitä, saahan ihminen asioida vapaassa maassa minkä tahansa laillisen yrityksen kanssa oman halunsa mukaisesti. Aktiiviaikana laina toisesta pankista, pankkikortin edullisuus muualla, hankaluuksia yleisöpalvelussa kuten älyttömät jonotukset pankkisalissa – onhan näitä.

Vanha tili muuttuu passiiviseksi jäänteeksi entisestä.

Pankkitoimi kauppana on rahan myyntiä eli lainaus asiakkaille. Jos Suomessa pankilla on oikeus vaatia tilisuhteesta sopivaksi katsomansa summa vain ilmoittamalla uusista ehdoista, samaa systeemiä voisivat käyttää kaikki kauppaketjut, joilla on käytössä kanta-asiakastili.

Kun asiakas on ostanut edulliset kengät kymmenen vuotta aiemmin ja hankkinut sen vuoksi tilin kaupasta, liike voisi vaatia tilinhoitomaksua. Näin liikelaitos voisi toimia, vaikka kenkien ostaja ei sen yhden kerran jälkeen olisi koskaan käynyt yrityksessä.

Pankki on itse asiassa tehnyt nyt näin. Vanhus on voitu aikoinaan houkutella pankin asiakkaaksi esimerkiksi kesätöiden ansioiden turvallista säilytystä varten. Eläkeläinen on voinut olla tuon pankin asiakas monta vuosikymmentä. Nyt pankki hissukseen alkaa periä pikku summia tuolta entiseltä tukipylväältään.

Reilua vai mitä?

Ei ehkä reilua, mutta kuvaa yhteiskunnallista kehitystä aika rehellisesti.

On oikein, että harmaan talouden estämiseksi kaikki tulot kierrätetään pankkitilin kautta. Kaikki hyötyvät: yhteiskunta saa veronsa täysimääräisesti, asiakkaiden rahat pysyvät turvassa ja pankille hyöty on moninkertainen massiivisen liikevaihdon vuoksi. Raha poikii rahaa ja pankit pullistuvat.

Mutta onko oikein, että tuosta välttämättömästä rumbasta rahastetaan siihen varsinaisesti kuulumatonta? Eikö oikein olisi, että asiakkaat, jotka eivät ole aktiivisia, jätettäisiin rauhaan?

Ehdotan siis, että tuo ahnaskin pankki keskittyisi ydinalueeseensa eli rahan myymiseen. Toisaalta, jos nyt pankin passiivi- ja aktiiviasiakkaat eivät suostuisi oikeudenmukaisuuden kannalta epätoivottavaan kehitykseen, pankki voisi perua perusteettomalta vaikuttavan rahastuksen. Jos ei osta, ei tarvitsisi maksaa.

Kirjoittaja on periturkulainen pankkiasiakas.