Turun yliopiston psykiatrit Noora Scheinin, Hasse Karlsson ja Jarmo Hietala kritisoivat mielipidekirjoituksessaan (TS 29.1.) aiemmin samassa lehdessä ilmestynyttä uutista tieteellisestä artikkelistamme, jossa esitimme uuden selityksen kaksisuuntaisen mielialahäiriön synnylle.

He esittävät, ettei hypoteesimme ole uusi ja ettei se tuo alalle mitään uutta.

Se ei pidä paikkansa.

Artikkelimme on ennen julkaisemistaan alan huipputason tiedesarjassa käynyt läpi erittäin tiukan vertaisarvioinnin. Ennen artikkelin hyväksymistä sen on huolella lukenut vähintään kaksi anonyymiä vertaisarvioijaa, jotka ovat kokeneita tutkijoita alallaan, sekä tiedesarjan päätoimittaja, joka on neurotieteen professori. He eivät olisi hyväksyneet artikkelia julkaistavaksi, jos uutena esittämämme hypoteesi olisi jo aiemmin julkaistu jossain englanninkielisessä tiedesarjassa ja jos sen tueksi ei olisi esitetty riittävää todistusaineistoa.

Ylleni on myös heitetty epäilys, että olisin rohkaissut kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavia luopumaan lääkityksestään. Päinvastoin. Sekä artikkelissamme että haastattelussani totean, että monet lääkehoidot tehoavat kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön ja vähentävät potilaiden itsemurhariskiä.

Hypoteesimme mukaan nämä lääkehoidot eivät kuitenkaan kohdistu sairauden juurisyyhyn.

Viime aikoina on karttunut runsaasti tutkimustuloksia, jotka haastavat psykiatrian vallitsevat selitysmallit mielialahäiriöiden syntymekanismeista. Jos selitysmalli ei vastaa todellisuutta, se on vaihdettava.

Tarvitaan siis uusi viitekehys, uusi kaksisuuntaisen mielialahäiriön teoria. Tästä lähtökohdasta olemme kehittäneet mallin, joka on sopusoinnussa havaintojen kanssa.

Kuten artikkelissammekin todetaan, malli on hypoteettinen. Itse tietenkin uskon, että se on oikea.

Joka tapauksessa se on nyt julkaistu, ja siitä voidaan johtaa selkeästi mitattavia ennusteita. Mallimme pätevyys punnitaan näiden ennusteiden paikkansapitävyydellä. Jatkotutkimukset osoittavat, olenko oikeassa vai väärässä. Spekuloimalla päivälehtien palstoilla sitä ei tehdä.

Markus J. Rantala

Tutkija, evoluutiopsykologian dosentti

Turun yliopisto