Sairaanhoitajaliitto selvitti jo kuudetta kertaa sairaanhoitajien työoloja, työhyvinvointia ja alan vetovoimaisuutta: tyytymättömyys palkkaukseen on hälyttävällä tasolla.
Verrattuna vuoden 2018 työolobarometrin tuloksiin tyytymättömyys palkkauksen kannustavuuteen on lisääntynyt. 2020 barometrissä tyytymättömyys on vastausasteikolla (3,7/10) ja vain harva katsoi palkkauksen nousevan työn vaativuuden kasvaessa.
Kaikkein tyytymättömimpiä palkkaansa ovat teho-, valvonta- ja tarkkailuosastoilla ja päivystyksessä työskentelevät sairaanhoitajat. Samoin tyytymättömiä palkkaansa ovat perusterveydenhuollossa sekä kotisairaanhoidossa työskentelevät.
Sairaanhoitajien työolobarometri 2020 osoittaa selkeästi, että nyt on korkea aika korjata palkkauksen kannustavuus. Työolobarometrin 2020 tulokset ovat pääpiirteissään vuoden 2018 tasolla, mutta suunta on laskeva.
Vuoden 2020 kyselyssä sairaanhoitajia pyydettiin arvioimaan työtään normaalioloissa, ei korona-aikana. Tulokset kertovat työhyvinvoinnin sekä työolojen ja alan vetovoimaisuuteen liittyvien tekijöiden huonosta toteutumisesta, vaikka kärsimme samanaikaisesti pahenevasta sairaanhoitajapulasta, jota ei yritetä tarpeeksi aktiivisesti ratkaista.
Työhyvinvointia tukevan toiminnan suunnitelmallisuus ja urakehitysmahdollisuudet ovat sairaanhoitajan työelämän heikkoja kohtia. Sairaanhoitajien kritiikki kohdistuu palkan kannustavuuden jälkeen eniten työhyvinvointia tukevan toiminnan suunnitelmallisuuteen, urakehitysmahdollisuuksiin, työnohjaukseen, päätöksenteon läpinäkyvyyteen sekä työn vaativuutta vastaavaan henkilöstömäärään ja ammattirakenteeseen.
Työhyvinvoinnin tukemista tarvitaan ja kaivataan työpaikoilla. Kaikki keinot on kokeiltava esimerkiksi sairaanhoitajien urakehitysmahdollisuuksien parantamiseksi.
Kriittisimmin työelämään suhtautuvat alle 35-vuotiaat sairaanhoitajat. 26–35-vuotiaat antoivat kaikkein heikoimmat arvosanat hyvän työpaikan kriteereille ja heidän mielestään heikoiten toteutuvat työhyvinvoinnin tukeminen ja perehdytys, työnohjaus sekä urakehitysmahdollisuudet.
He eivät olleet tyytyväisiä myöskään rekrytointiin eivätkä henkilöstömäärään ja ammattirakenteeseen, jotka eivät täytä osaamistarpeita ja vastaa työn vaativuuteen.
Selvästi tyytyväisimpiä olivat yli 64-vuotiaat. Voidaan ajatella, että yli 64-vuotiaat ovat vielä vapaaehtoisesti työntekoa jatkavia ja heillä on mahdollisuus itse vaikuttaa omiin työaikoihinsa ja työmääräänsä eikä heillä ole enää urakehityspaineita.
Työelämässä tulisi nyt keskittyä toimenpiteisiin, joiden avulla saadaan sairaanhoitajien työtyytyväisyys säilymään kaikissa uran vaiheissa. Nykyiset nuoret sairaanhoitajat eivät jää odottamaan eläkeiän tyytyväisyyttä.
Toivoa antavaa on se, että sairaanhoitajat näyttävät edelleen pitävän työstään. Vastaajat pitävät työtään mielekkäänä, vaikka ovatkin välillä stressaantuneita ja väsyneitä.
Korkeatasoinen hoidon laatu on sairaanhoitajille tärkeintä työhyvinvoinnin kannalta. Sairaanhoitajilla on korkea ammattimoraali ja eettistä vastuuntuntoa.
Työoloihin liittyvät epäkohdat on saatava kuntoon, jotta sairaanhoitajat pysyvät alalla.
Riitta Karjalainen
puheenjohtaja
Varsinais- Suomen sairaanhoitajat ry
