Toimittaja Hanna Levänen kirjoitti artikkelissaan, miten päiväkotien henkilöstö uupuu työtaakkansa alla (TS 24.1.). Artikkeli on ajankohtainen ja valitettavan totuudenmukainen kuvaus päivähoidon nykytilanteesta.
Itse olen toiminut lastenhoitajana päiväkodissa 14 vuoden ajan ja tällä hetkellä koen olevani erittäin uupunut, sillä joudun päivittäin laskemaan itselle asettamaani rimaa lasten hoidon ja huolenpidon laadussa.
Työtiimimme kärsii siitä, että emme mitenkään ehdi puuttua kaikkiin niihin tilanteisiin, joissa lapset tarvitsisivat ohjaavaa, turvallista aikuista. Meiltä löytyy keinot sekä ammattitaito tilanteisiin puuttumiseen, mutta yksi asia puuttuu: aika.
Ryhmät ovat yksinkertaisesti liian suuria. Tässä en suinkaan puhu siitä, että ryhmässämme olisi enemmän lapsia kuin laki sallii. Päinvastoin: lapsia mahtuisi ryhmäämme virallisten määritelmien mukaan vähintään yksi lisää. Toimimme silti aivan jaksamisemme äärirajoilla.
On lähes mahdotonta pystyä toteuttamaan laadukasta ja tavoitteellista varhaiskasvatusta ja vastaamaan vanhempien vaatimuksiin sekä ottamaan erityistä tukea tarvitsevat lapset heidän tarvitsemallaan tavalla huomioon. Unohtamatta niitä kilttejä ja joustavia lapsia, jotka jäisivät helposti ilman huomiota, kun he eivät ole sitä kovaäänisesti vaatineet.
Ryhmät ovat yksinkertaisesti liian suuria.
Liian usein lapset ovat päiväkodissa vain säilytyksessä, ja se suoraan sanoen hävettää minua, kouluttautunutta varhaiskasvattajaa!
On väärin iloita siitä kun lapsia puuttuu päiväkodista, mutta ne ovat ainoita hetkiä jolloin koen, että voin tehdä työni hyvin.
Työkaverina ja lastenhoitajana olen pidetty ja arvostettu. Olen päiväkodissa se iloinen, lapsirakas ja huumorintajuinen täti.
Monella perheellä ei ole harmainta aavistustakaan siitä, miten äärirajoilla minä olen jaksamiseni kanssa, enkä todellakaan ole yksin näiden murheiden kanssa.
Koko työtiimimme, esimies mukaan lukien, yrittää keksiä keinoja arjen haasteiden helpottamiseen, mutta niin kauan kuin lapsiryhmät ovat tämän kokoisia, ei muutosta ole asiaan tulossa.
Alan vaihto on totisesti käynyt mielessä monta kertaa. Mutta vaikka minä vaihtaisin alaa, näiden lapsien arki jatkuisi päiväkodissa samanlaisena huolimatta siitä, kuinka ammattitaitoinen henkilökunta siellä on. Se on valitettava tosiasia niin kauan kuin asiaan ei puututa valtakunnallisella tasolla.
Uupunut varhaiskasvattaja
