Pieta Salonen ja Ilkka Kantola kirjoittivat Turun Sanomissa 17.1. ennaltaehkäisevään työhön panostamisen tärkeydestä lasten suojelemisen toteutumiseksi. He kysyvät, miten ongelmia voidaan ennaltaehkäistä jo siinä vaiheessa, kun perheellä menee ihan hyvin.

Saimme mieheni kanssa esikoisemme viime vuonna. Ihana vauvamme oli syntymästään lähtien kovin itkuinen ja alun vaikeimpina vuorokausina hän itki useita tunteja, nukkuen vain muutamia tunteja.

Uupuneina ja huolissamme kyselimme useampaan otteeseen apua neuvolasta ja sairaalasta. Vastaukseksi saimme hämmentävän usein, että vauvat nyt vain itkevät ja unen määrä on yksilöllistä.

Minulle tarjottiin keskusteluavun piiriin ohjaamista, ja vaikka suhtaudunkin siihen myönteisesti, ei psykologille jonottaminen ollut kyseisessä tilanteessa ensimmäinen asia.

Lopulta hakeuduimme yksityiselle lääkärille, joka otti huolemme todesta. Koimme tulevamme arvostetuiksi ja kuulluiksi, vaikka lääkekokeiluista ei vielä apua löytynytkään.

Ennaltaehkäisevästätyöstä puhutaan paljon, mutta käytännössä perheiden haasteiden äärelle ei kattavassa palvelujärjestelmässämme välttämättä pysähdytä.

On käsittämätöntä, että hoitokontakteista huolimatta perustieto esimerkiksi vauvan unen ja päivärytmin tukemisesta piti kokonaan itse etsiä. Pitkän synnytyksen jäljiltä vauvamme olisi luultavasti hyötynyt myös esimerkiksi osteopaattisesta hoidosta heti alkuvaiheessa.

Toisaalta kyse ei lopulta ole edes tietyistä palveluista tai tiedosta – niitäkin tärkeämpiä ovat yksinkertaisesti pysähtyminen, kiinnostus ja läsnäolo.

Vanhemmuuden tukemisessa tärkeintä on pysähtyä lapsen lähettämien viestien äärelle sekä vahvistaa vanhempien kykyä ja luottamusta oman lapsensa kuuntelemiseen.

Olisimme tuoreina vanhempina hyötyneet empaattisesta kohtaamisesta sekä itkuisuuden taustalla olevien tekijöiden, arkemme ja vauvamme tarpeiden konkreettisesta pohtimisesta ammattilaisen kanssa. Tämän olisi voinut toteuttaa sairaalassa ja neuvolassa asioidessamme, eikä se olisi vienyt merkittävästi enempää aikaa, vaan kenties jopa vähemmän, ollessaan meille aidosti avuksi.

Ennaltaehkäisevän työotteen toteutuminen myös tarkoittaisi, että työntekijä tarttuisi itse mahdollisiin huolenaiheisiin dialogisella tavalla, kun nyt apua ei välttämättä saa edes pyytämällä.

Meidän perheemme voimavarat ovat hyvät ja tilanne jo parempi, mutta miten käy niiden, joiden elämäntilanne on toisenlainen?

Onnellinen ja väsynyt tuore äiti