Sijoitin hiljattain pieneen startup-yhtiöön 3000 euroa. Jotta se oli mahdollista, piti antaa tarkat selvitykset, että varmasti ymmärrän riskit. Samoin piti selvittää omaisuuden määrä lajeittain sekä tulot ja myös menot.

Entä sitten rahapelin riskit? Varmistetaanko niissä, että "sijoittaja" ei siirrä pelitilille enempää rahaa kuin mitä hänen taloutensa sallii?

Joku tietysti voi pelata tonnilla kuussa ja jollekulle satanen on liikaa, mutta jonkinlaista seurantaa ja tilanteeseen puuttumista tämmöisenä koneälyn aikana voisi olla.

Pelikoukkuun jää hetkessä, ja sen jälkeen voi mennä tuhansia euroja viikossa. Ja rahaa saa minuuteissa pikavippinä eli kulutusluottona.

Ja muuten: miksi uhkapeli-termiä ei enää käytetä?

Hiljattain tuli dokumentti Pafista ja siellä kavalletuilla rahoilla pelanneesta henkilöstä. Pelikoukkuun jäätyään hän oli tehnyt jopa 27 000 euron talletukset kuukaudessa. Peliyhtiö oli siis vastaanottanut "varastettua" rahaa.

Velvoitetta selvittää rahan alkuperää ei ole. Ja pelikoukku syntyy salakavalasti: pienituloinen pelaa kympeillä, voittaa 3000 euroa ja "se oli siinä". Tiliote todistaa räjähdyksen.

Jos kasvuyhtiöön pienen määrän sijoittava joutuu selvittämään tarkkaan, että hänellä on varaa riskiin, niin miksi pelifirmaan tallettava ei joudu?

Kasvuyhtiössäkin voi menettää kaikki rahat, mutta todennäköisemmin hävitessäkin vain osan.

Vastaava ero on pankeilla ja kulutusluottoa myöntävillä firmoilla. Pankin on varmistuttava lainanottajan maksukyvystä, kun taas ns. pikavippifirman sivuilla sanotaan: "Vakuudettomat lainamme eivät edellytä tulotositteiden toimittamista".

On hämmästyttävää, että päättäjät eivät näe syytä puuttua yritysten erilaiseen kohteluun. Toisilta vaaditaan vastuullisuutta ja yksityishenkilön riskinottokyvyn selvittämistä, toisilta ei.

Miksi pikavipin saamisessa ei voi olla vaikka vuorokauden viivettä, kuten jossakin muualla?

Seija Randell

Halikko