Elinkeinoelämän keskusliitto vaatii korkeakouluilta monipuolisia osaajia ratkomaan yritysten ilmastohaasteita. Suomen hiilineutraaliustavoitteeseen ei päästä ilman sellaisia osaajia, jotka osaavat kehittää ilmastonmuutosta ja luontokatoa hillitseviä ratkaisuja sekä markkinoida ja viestiä niistä siten, että vastuullinen, ympäristöystävällinen ja eettisen tarkastelun kestävä vaihtoehto on asiakkaalle myös se kaikkein houkuttelevin.

Insinöörikoulutus on muuttunut valtavasti viimeisen vuosikymmenen aikana. Vanhojen vitsien putkiaivoisia perusinsinöörejä ei koulutuksesta valmistu, vaan monialaisuus ja poikkitieteellisyys on insinöörikoulutuksen arkipäivää.

Tämän päivän insinöörikoulutuksessa painotetaan, alakohtaisesta perusosaamisesta tinkimättä, aloitteellisuutta, luovuutta, kriittistä ajattelua sekä tiimi- ja verkosto-osaamista. Viestinnälliset ja myynnilliset taidot ovat myös koulutuksen keskiössä.

Insinöörikoulutuksessa on otettava vielä harppaus eteenpäin. Vahva insinööriosaaminen varustettuna mainituilla työelämäkompetensseilla ei riitä. Tekniikkaosaaminen yhdistettynä innovaatiokykyyn voi tuottaa haitallisia ratkaisuja, jollei kestävän kehityksen periaatteita tunneta ja noudateta.

Usko teknologian voimaan hankalienkin ongelmien ratkaisemisessa on ollut vahva. Kun pyritään liiketaloudelliseen voittoon ja globaalissa kilpailussa pärjäämiseen saattavat uudet innovaatiot osoittautua esimerkiksi luonnon monimuotoisuutta heikentäviksi tai ympäristöhaittoja lisääviksi.

Ekologiset näkökulmat tulee sisällyttää kaikkeen korkeakouluopetukseen, kuten tekniikan alan korkeakoulutettujen yhteinen Insinöörien ilmastorintamakin äskettäin julkaistussa manifestissaan edellyttää.

Olipa insinöörikoulutuksen ala mikä tahansa, on sen annettava opiskelijalle kestävän kehityksen tietoja, taitoja ja asenteita kestävien ratkaisujen löytämiseen. Keskeistä on myös ajattelutavan muutos; arvot muodostuvat sitten toiminnan kautta.

Kaivattua osaamista saadaan tuomalla kestävä kehitys luontevaksi osaksi kaikkia opintoja, on kyse siten perinteisestä insinööriosaamisesta tai myynnin/viestinnän osaamisesta.

Ehkäpä insinöörikoulutuksen opintoihin, kuten toki muillekin koulutusaloille, olisi aika tuoda mukaan myös etiikkaa, arvokeskustelua ja filosofiaa. Tämänkaltaiset lisäykset opintoihin saattaisivat edistää myös sosiaalisen kestävyyden tavoitteita lisäämällä koulutuksen tasa-arvoa ja tasata nykyistä sukupuolijakautumaa.

Tarvitaan siis ekososiaaliseen sivistykseen perustuvaa insinöörikoulutusta, joka yhdistää koulutuksen ja työelämän rakentamaan kestävää tulevaisuutta maapallon kantokyvyn rajoissa.

Ekososiaalisen sivistyskäsityksen lähtökohtana on insinööritieteillekin tuttu systeemiajattelu, jonka perustuu keskinäisriippuvuuksien tunnistamiseen ja syy-seuraussuhteiden hahmottamiseen. Luonnon elinvoimaisuus ja monimuotoisuus on ihmisen ja muiden eläinten olemassaolon edellytys. Ekologiset ja sosiaaliset arvot tulevat ennen taloudellisia arvoja; talous on kestävä, kun se tuottaa hyvinvointia ylittämättä luonnon kantokykyä.

Uudistuvalla insinöörikoulutuksella rakennetaan kestävää tulevaisuutta ja hyvinvointia.

Taru Konst

filosofian tohtori, kauppatieteen lisensiaatti, yliopettaja

Turun ammattikorkeakoulu

Olli Mertanen

tekniikan tohtori, emeritus

Turun ammattikorkeakoulu