Vastaamme Turun Sanomien mielipideosastolla printtilehdessä 9.1. "Surullinen isättömien lasten puolesta" -nimimerkillä julkaistuun tekstiviestiin. Siinä kirjoittaja pohti itsellistä vanhemmuutta, itsenäisten naisten toivetta saada lapsi ilman nimettyä isää ja lasten tiedonsaantioikeutta omasta taustastaan.

Lapsettomien yhdistys Simpukan Helminauha-hanke tarjoaa tukea lahjasolujen avulla lapsen saaneille perheille. Lahjasoluperheet ovat osa monimuotoisten perheiden rikasta joukkoa, ja erityistä lahjasoluperheille on, että usein hyvin pitkäänkin odotettu toive lapsesta on toteutunut lahjoitettujen sukusolujen avulla. Yksi näistä perhemuodoista on itsellisten äitien perheet.

Itsellisesti äidiksi haluava on nainen, jolla ei joko omasta toiveesta tai toiveista huolimatta ole kumppania. Itsellisen naisen päätös ryhtyä yksin hedelmöityshoitoihin on usein syntynyt pitkällisen harkinnan tuloksena ja se kertoo suuresta vastuunotosta.

Surullinen isättömien lasten puolesta -nimimerkki pohti itsellisten naisten oikeutta synnyttää isätön lapsi, ja hyvin tavallista on, että itselliset äidit pohtivat tätä asiaa hyvinkin paljon. Voisiko kuitenkin ajatella, että jokaisella on oikeus vastuullisesti rakentaa sellaista elämää, jonka kokee itselleen ja läheisilleen oikeanlaiseksi?

Itsellistä vanhemmuutta pohtivat ovat hyvin tietoisia mahdollisuuksien lisäksi myös vanhemmuuden vastuusta. Lapsen edun mukaista on, että vanhemmalla on myönteinen olo lapsen saattamisesta maailmaan yksin ja itsellinen vanhemmuus on arvokas tapa tulla vanhemmaksi.

Lahjasoluhoitoja ja niiden saamista säätelee vuonna 2007 voimaan tullut hedelmöityshoitolaki. Hedelmöityshoitolaissa huomioidaan Lapsen oikeuksien sopimuksen mukaisesti myös lapsen etu ja sen mukaan lahjoitettujen sukusolujen avulla syntyneellä lapsella on 18 vuotta täytettyään oikeus halutessaan saada selville sukusolun lahjoittajan henkilöllisyys.

Lahjoittajalla ei ole oikeuksia tai velvollisuuksia lapseen nähden, lahjoittaja ei siis ole lapsen isä tai äiti, eivätkä lahjoittajat ole lahjoittaneet sukusolujaan tullakseen vanhemmiksi.

Hedelmöityshoitolain mukaan hoitopäätöksen saaminen edellyttää aina lahjasoluneuvonnan läpikäymistä. Lahjasoluneuvontaa antavat siihen koulutetut psykologit ja terapeutit, joiden avulla on mahdollisuus pohtia lapsitoivetta ja itsellistä vanhemmuutta, omaa elämäntilannetta, tukiverkkoja ja vanhemmuuden resursseja.

Lahjasoluneuvonnassa yksi tärkeimmistä käsiteltävistä aiheista on myös lapsen tiedonsaantioikeus omasta taustastaan. Lahjasoluilla lasta toivovat vanhemmat pohtivat perhemuodosta riippumatta aina etukäteen sitä, miten he tulevat puhumaan lapselle hänen taustastaan.

Tänä päivänä vanhemmat ovat hyvin tietoisia siitä, että lapsen edun mukaista on se, että hän saa kasvaa koko ikänsä tuntien oman tarinansa.

Tutkimusten mukaan valtaosa lapsista pitää suhdetta alkuperäänsä joko neutraalina tai hyvänä, ja he kokevat olevansa vanhemmilleen erityisen toivottuja ja odotettuja. Erityisesti ne lapset, joilla on hyvä ja luottamuksellinen suhde vanhempiinsa ja jotka ovat aina tienneet alkuperänsä, kokevat lahjasolutaustansa hyväksyttäväksi ja neutraaliksi asiaksi.

Tutkimukset ovat myös osoittaneet, että lahjasolualkuperä ei vaikuta vanhempi-lapsisuhteeseen tai lapsen kehitykseen ja että yhden vanhemman perheissä, joissa itsellinen vanhemmuus on suunniteltua, lapset voivat yhtä hyvin kuin kahden vanhemman perheissä.

Vanhemmuudesta keskustellaan tänä päivänä paljon ja vanhemmat joutuvat myös usein monenlaisen arvioinnin ja arvostelun kohteeksi.

Vaikka lasta toivoo ja lapsen saa itsellisesti, se ei tarkoita, että tulisi pärjätä yksin. Kenenkään ei tarvitse pärjätä yksin. Viisautta ja rohkeutta on se, että osaa hakea tukea ja apua, ja yhtä tärkeää on, että tätä apua on myös tarjolla.

Lisää tietoa lahjasoluilla perheellistymisestä ja tarjolla olevasta vertaistuesta löydät osoitteesta www.helminauha.info

Piia Savio

hankevastaava

Jenni Huhtala

hankesuunnittelija

Helminauha-hanke