Lastensuojelu on työtä, jossa sosiaalityöntekijä tarvitsee rauhan, tilan, tuen sekä arvoisensa palkan työstään. Sosiaalityön lastensuojelussa pitäisi olla työtä, jossa on aikaa perehtyä asiakkaiden ongelmiin, mutta suurten asiakasmäärien vuoksi työtä ei pysty tekemään laadukkaasti. Työtä teettävät myös valituskirjeet, toimeentulotuenpäätökset sekä työn yksinäisyys.

Kohta meillä on tilanne, jossa sosiaalityö lastensuojelualalla ei tunnu mielekkäältä alalta, jonne voisi lähteä työskentelemään.

Eksistentiaalisen kriisin on taipumus tapahtua silloin, kun tunnemme asioiden olevan hallitsemattomissamme. Lastensuojelussa sosiaalityöntekijän ongelmat ovat jo pitkään olleet sellaisia, joihin he eivät pysty näillä resursseilla vaikuttamaan.

Myös vanhemmilta on kysytty valtakunnallisesti, mitä he toivovat lastensuojelulta. Vanhempien mielestä osallisuuden toteutuminen edellyttää ammattilaisilta inhimillisiä vuorovaikutustaitoja, pysähtymistä, aikaa ja kiireettömyyttä. Nämä asiat eivät toteudu tällä hetkellä lastensuojelussa.

Silloin kun asiakasmäärät ovat korkeita, mennään yleensä sinne, missä on käynnissä kriisi. Tällöin työ muuttuu kriisiluonteiseksi, eikä se ole lastensuojelun varsinainen tehtävä.

Lastensuojelu aiheuttaa työntekijöille paljon eettistä ja psyykkistä kuormitusta, jos työhön ei pysty vaikuttamaan mielekkäällä tavalla. Tästä saattaa johtua myös henkilöstön vaihtuvuus lastensuojelussa.

Rakenteet ja resurssit ovat edellytykset laadukkaalle lastensuojelutyölle. Jos näihin ei panosteta, ovat häviöt kunnalle kattavat.

Huostaanotto on kunnalle kallis ratkaisu ja esimerkiksi 80 prosenttia lastensuojelulaitosten ylläpitäjistä on yksityisiä tuottajia. Tällöin olisi juuri tärkeää pohtia palkkausta ja henkilökuntamäärää.

Lastensuojelun tärkein tehtävä on varmistaa lapsen oikeuksien toteutuminen. Tämä vaatii nyt tekoja kunnilta sisältäpäin.

Lastensuojelun henkilöstöllä tulisi olla käytössään riittävät resurssit ja oikeanlainen korvaus, jotta laadukas lastensuojelutyö toteutuu.

Oikeassa kohdassa tehdyt panostukset koituvat kuitenkin viime kädessä kuntien taloudelliseksi säästöksi. Tällöin sosiaalityöntekijät saadaan toivottavasti myös pysymään alalla.

Jere Lundström

Salo