Jokainen on luova ja osaa tehdä taidetta. Sanataidetta on kaikki toimintamme sanojen ja symbolien kanssa.

Sana(taide) on vuorovaikutuksellinen elementti, jonka avulla usein huolehdimme perustarpeistamme, kuten tarpeesta tulla kohdatuksi ja ymmärretyksi. Sanoilla leikkimällä voi oppia uutta, kasvaa, tutkia ja rakentaa todellisuutta.

Arkinen kommunikointi ruokakaupassa käymisestä ei ehkä vastaa yleistä mielikuvaa taiteesta. Tunnustettuna ja sisäistettynä käsityksenä se voisi kuitenkin madaltaa kynnystä esimerkiksi tutkia itseään monenlaisista näkökulmista. Minuuskin on vuorovaikutuksellinen. Olemme suhteessa toisiimme.

Taiteeksi miellettyä itseilmaisua yritetään usein väkisin arvottaa ja mahduttaa hyvä-huono-akselille, joka on varsin ongelmallinen tässä yhteydessä keinotekoisuutensa vuoksi. Taiteessa on loputtomasti ulottuvuuksia ja näkökulmia, kuten sen tarkastelijoissakin. Toiselle koskettava ja vaikuttava teos voi aiheuttaa toisessa olankohautuksen.

Sanataiteessa, kuten muussakin vuorovaikutuksellisessa toiminnassa on hyvä ottaa toiset huomioon. Turvallisemman tilan periaatteet voisivat toteutua paremmin kirjoitetuissa sanoissa esimerkiksi sisältövaroituksia käyttämällä.

Sanat luovat ilmapiiriä ja tilaa, kuten arkkitehtuuri, sanasisustus on fyysistä. Sanat ja lauseet tuntuvat kehossa erilaisilta ja keho reagoi eri sanoihin ja lauseisiin eri tavoin. Sanat koskettavat. Sanat voivat tukea ihmisyyttä.

Jo lapset saavat kouluissa osansa taiteen nykykäsityksemme traumatisoivasta vaikutuksesta. Arvosanat, kritiikki ja arvottaminen eriarvoistavat vaikuttamalla lasten tulevaan suhteeseen omaan ääneensä.

Tämä ääni tai jälki on oma, persoonallinen tapa tehdä taidetta. Sen kehittyminen ja vahvistuminen tapahtuu harjoittelun, tuen ja onnistumisen kokemusten myötä.

Sanataide on erottamaton osa ihmisyyttä. Taide on!

Taiteen tutkittujen hyvinvointivaikutusten hyödyntämiseksi ja inhimillisten tarpeiden täyttymiseksi on nostettava esiin keinoja korjata suhdettamme taiteeseen. Ja ymmärtää taide vuorovaikutuksen elintärkeänä kehittäjänä.

Tarvitsemme matalan kynnyksen kohtaamispaikkoja ja kulttuuripajoja. Lapsille on mahdollistettava turvallisia tilanteita kokeilla omaa ääntään. Nuorille ja aikuisille on oltava matalan kynnyksen taidetiloja, joissa voi hoitaa ihmisyyttään.

Muuttuvassa maailmassa vuorovaikutus saattaa olla ainoa pysyvä asia. Teknologia muuttuu, luonto ja yhteiskuntarakenteet voivat muuttua, mutta vuorovaikutus säilyy joka hetki tapahtuvana taitolajina, jonka varassa kompuroimme, opimme ja onnistumme kohtaamisen ja yhteistyön luomisessa.

Onnistuneista kohtaamisista syntyy hyvinvointia.

Hanna Dufva

taideohjaaja,

kouluttaja

Minka Salmirinne

sanataideohjaaja,

kokemusasiantuntija

Turun sanataideyhdistys